Joo, lauantaisin shoppailu on luksusta, ei tarvii vetästä juoksuennätystä hyllyjen väleissä vaan ehtii oikeesti kattoo jopa kilo- ja litrahintoja ja päiväyksiä sapuskoistaan. Ja pystyy skarppaamaan siinä, mitä lappuja läiskii vihannespussien kylkiin.
Kassalla mun eteen sattu kukkahattutäti, joka hellästi asetteli kaikki tuotteet koristaan yksitellen hihnalle, pyöritteli niitä käsissään ja laittoi jokaisen ostoksensa lopuksi viivakoodi ylöspäin. Siinä vaiheessa olin revetä, kun se vielä tuumas kassatädille, että ”ne on kaikki nyt oikeinpäin”. :DDD Sit se emäntä katto mua paheksuvasti kun mätin aika työmiehen ottein omat ostokseni siihen hihnalle. En kuiteskaan nyt kaatanu sitä korin sisältöö siihen, niinku mä joskus teen ku on oikein kiire eikä malta hienostella. Sit viereisellä kassalla joku stalkkeri mulkoili mua ihan niinku se ois ollu mun syy ettei niitä tilahenkareita sitte ollukaan hyllyssä. 😀
Tämän jälkeen poikkesin varsin huvikseni kierrätyskeskuksessa, jossa oli pianoja. Ajattelin että käyn joku päivä kysymässä, suostusko ne vaihtaa mun sohvan pianoon. Mä voisin hioa ja lakata sen, niin saisin pikku proggiksen tylsille viikonlopuille. En ole soittanu vuosiin mut eiköhän se muistuis mieleen.