Sinun tuoksusi on jo kadonnut, enkä tänä aamuna herännyt sun vierestä; en nähnyt sun silmiä, jotka muuttaa väriä teräksenharmaasta vihreään sen mukaan, millä tuulella satut olemaan. Tuntuu tyhjältä tulla tyhjään kotiin töiden jälkeen. Mutta tämä odottaminen, tämä tässä pahinta on. Kertoisit jotain, vastaisit edes siihen mitä kysyin.
Toivon ainakin, ettet tule käymään silloin kun tiedät minun olevan töissä; ettet vain hae tavaroitasi ja lähde vaivihkaa selvittämättä asioita mitenkään. Roikkumaan en aio jäädä, mutta piste on pakko piirtää. En minä tiedä yhtäkään kirjaa, joka loppuisi kysymysmerkkiin.