Se eilen rämpytteli yläkerrassa kitaraa taas naapuruston iloksi. Ei se mua haittaa (totta puhuen mä luultavasti möykkään tässä enemmän kuin se); naureskelin lähinnä ku se vääns niin antaumuksella jotain biisiä (lievästi ylävireisesti mun mielestä tosin). Mä polttelin partsilla spaddua (poikkeustapaus, mähän en polta) ja kuuntelin sitä soitantaa. Illemmalla kävin sit liimaamassa sen oveen lapun, johon kirjotin että ”Soita Paranoid” ja jotain terveisin alakerta.
Tulin duunista tänään ja se oli käyny palauttamassa lapun mun oveen; siinä luki vaan että ”Anteeksi! Loma alkoi eilen.” Mä runoilin vastavuoroisesti sille jonkun sepustuksen, jossa puhuttiin koripallosta, ja nyt se varmaan pitää mua mielipuolena tai vähintään hiukan kajahtaneena.
Mut eipä oo soittanu Paranoidia, että koskaan ei niinku saa mitä haluaa.