Ei helvetti, tänään olen nauranut itseni tärviölle tuon Turo Kuninkaan Työkalupakin seurassa. Lähijunassa repeilin aivan holtittomasti ja yritin tukehduttaa hekotustani naama punaisena, sai taas lähimmäiset kummastella suomalaisen julkisen käytöksen ohjesäännön vastaista olemusta.
Niin, siis kyse on kirjasta, jossa on suht lyhyitä novellinomaisia pohdintoja elämästä. Erityisen paljon tykkään tarinasta ”Kun oikein hieno nainen käy paskalla”. Mun isä sanois, että kyseinen jannu kirjoittaa paskallaistumisesta yhtä seikkaperäisesti kuin Päätalo (ja isän analyysiin luotan koska se tuntee kirjallisuutta hyvin syystä että luki paljon ennen kuin keksi nestepitoisempia harrastuksia). Voisin tuohon kylläkin lisätä, että tämä kirjailijanplanttu osaa sentään tuostakin aiheesta tehdä mielenkiintoista.
Toinen hieno tarina oli ”Tavallisuus”, jossa ruodittiin laulajaveljesilmiön kautta keskinkertaisuuden syvintä olemusta. Aivan loistavaa settiä. :DDD Jutut ei ole muuten pelkästään hauskoja, vaan äärimmäisen terävästi ja vivahteikkaalla kielellä kirjoitettuja. En tiiä, jostain syystä uppoaa muhun kuin Titanic merenpohjaan.
Ja mä olen vasta kirjan puolivälissä. 😛