Viitaten mun profiiliin on kysytty, mikä on nöyhtäpalloteoria. No tässä se tulee, mutta kun tää teoria ei oo mun niin kaikki virheet annettakoon anteeksi.
Nöyhtäpalloteoria on maailmankaikkeuden selittämisoppi. Se edustaa periaatteessa esimerkinomaisesti monia eri käsityksiä ontologisista ja epistemologisista peruskysymyksistä.
Ok, lähdetään siitä, että jumalaa ei ole. Sinänsä se on muuten mahdoton ajatus länsimaisen kulttuurin kasvattamalle ihmiselle, koska jumala on aina olemassa, vaikka sitten vain käsitteenä. Kun on kasvanut kristityssä yhteiskunnassa, ei ole voinut välttyä oppimasta käsitettä jumala, eikä sitä siten voi välttää kun puhutaan olemassaolon kysymyksestä. Kyllä se tympäsee suuresti, että selittäessä omaa kantaa elämän tarkoituksesta joutuu aina vastaamaan tähän jumala-topikkiin. Mutta siltä ei siis voi välttyä, koska kukaan ei voi poistaa tajunnastaan tollasta noin syvästi omaksuttua käsitettä. Jumaluus-käsite seuraa meitä, ehkä pelkkänä rasitteena (siis, että pitää todistaa joko sen olemassaolo tai olemassaolemattomuus tai pitää hylätä koko käsite), mutta kokonaan eroon siitä ei pääse mitenkään. No jottei oma kanta jää epäselväksi: en usko, en tule koskaan uskomaan ja jos positio pitää määritellä niin agnostikko kai sitten. Mutta oli nimike mikä hyvänsä (ateisti, agnostikko etc.) niin eniten ahistaa se että ne ovat kaikki kuitenkin jollain tavoin kytkeytyneitä siihen itse käsitteeseen, jonka en katso kuuluvan osaksi omaa käsitystä olemassaolosta.
Niin, nöyhtäpalloteoria. Se on sellaisen ihmisen teoria, joka ei usko jumaliin ja joka periaatteessa näkee tärkeimpänä epistemologisen kysymyksen: mistä me tiedämme olevamme olemassa? Miten me voimme saada tietää, mikä on todellista ja mikä ei? Tähän ei voi edes vastata että ei mitenkään, koska sekään ei ole varmaa. Ei voi tietää, onko jumaluutta olemassa, eikä voi tietää että sitä ei ole. Ei voida tietää mitään elämän maailmankaikkeuden olemuksesta, eikä voida tietää, onko tiede oikeassa vai väärässä yhtään missään asiassa. Ja kun tämän ajatuksen tiivistää yhteen kysymykseen, päästään asiaan: Mistä v*****a me tiedetään ettei tää meidän koko maailma (tarkottaen sillä ihmisen ”tuntemaa” ja tieteilemää maailmankaikkeutta) ole vaan nöyhtäpalloja jonkun taskussa?
Ja ei, vastaus ei ole ”v*****a”, eikä mitään muutakaan banaalia. Tai itse asiassa, voihan se olla. Vastaus voi olla tai olla olematta. Mistä senkään tietää mikä kysymys on oleellinen?