Karmea homma tuossa, naksutella kaikki 141 aiempaa blogimerkintää ei-julkisista takaisin julkisiksi. Cityn blogin käyttöliittymä sucks, vaikka itse city on näköjään onneksi päässyt eroon siitä rumasta vaaleansinisestä värimaailmasta.
Niin, mitä mä täällä taas teen? En jaksa vuodattaa enää pelkästään omalle päiväkirjalle, se on masentavaa luettavaa. Keskusteluissa en viitsi vieläkään roikkua ja banaaneista en oo koskaan liiemmin tykännyt. Facebook taas…no, se on typistynyt aidosta yhteisöllisestä mediasta sisällöntuottamisineen pelkäksi julkiseksi nimilapuksi. Mut kirjoitusnarkki on kirjoitusnarkki vaikka marinois missä liemessä… ja uskokaa pois on mua vuoden aikana marinoitukin. Yritän briiffata jengin lyhyesti ajan tasalle eli ”previously on Turskan elämä”:
– rakastui
– teki radikaaleja muutoksia
– vihastui ja muuttui tasapainottomaksi
– teloi itseään
– teki taas radikaaleja muutoksia
– oli hukassa
– sai yllättävän uutisen
– yrittää keräillä itseään ja muuttua äidiksi
Notta silleesti. Raskaus on kyllä nimensä mukaisesti raskasta aikaa: kroppa on raskas, mieli on raskas ja jälkimmäinen vielä enemmän kuin ensin mainittu. Mutta koska en halua tästä mitään odotusblogia ja/tai valivalivinkuitku-blogia, en siitä kirjoita sen enempää. Se, että onko mulla mun tylsästä elämästä mitään sanottavaa ylipäätään, jää nähtäväksi.