Tänään ajattelin että viikonloppuna vois etsiä sukset varastosta ja laittaa ne sivakointikuntoon. Ihan ku tässä ei siis sais urheilla tarpeeksi nyt kun pelkästään rugbya on 3 kertaa viikossa mutta ku ois kiva välillä treenailla vanhojaki lempilajeja kuten hiihtoa ja uintia. Se vaan ku työt asettaa rajoja vapaa-ajalle. :/
Mistä puheen ollen: viime aikoina ei ole oikein ehtinyt eikä huvittanut kirjoitella tänne mitään. Työt ja opinnot on painaneet päälle. Nyt kun opinnot on onnellisesti päätöksessä, mun on aika keskittyä vähän omaankin elämään. Vuoden alusta alkaa huima treeniputki kohti kesää ja sarjamatseja, ja sitten ajattelin muutenkin laittaa hiukan sitä ”elämää” kuntoon. Se on nyt hyvässä alussa, enkä aio jumittaa viikonloppujani baareissa tän joulukuun jälkeen. Loppuvuos on usein vähän tämmöstä mutta menköön nyt tämän kerran.
Niin, siis mitähän mä yritän sanoa… ehkä sitä että kun päädyin osallistumaan ekaan miittiin reilu pari vuotta sitten, en arvannut mihin se johtaa. Pidin cityilyä koko ajan väliaikaisena juttuna, jonkinlaisena muutosvaiheen ajanvietteenä, mut pikkuhiljaa siitä tulikin iso osa elämää. Ei se kyllä ahdista mutta pikkuhiljaa kaipaa jotain muutakin kun on alkanut kotiutumaan tänne. Ainakin kun olen lukenut omia jorinoitani tässä niitä poistellessa, tietynlainen kehityskaari on ilmiselvää.
Notta siis, sukset otetaan pois naftaliinista ja blogi laitetaan sinne. 🙂 Mulle on ollut suhteellisen helppoa rajoittaa cityssä oleminen pariin kymppiminsaan päivässä. Veikkaan, että se vähenee siitä edelleen kevään mittaan. Tunnuksia mun ei tarvinne poistaa ku mä en ole mikään sillanpolttelija muutenkaan. Mut feissari on kaikessa paskuudessaankin se paikka, joka nyt tuntuu vähän mielekkäämmältä (toistaiseksi). Ja tää ei ihan viimenen merkintä ole, koska moon laiska ja odotan että saan syyslukukauden duunit pois alta. Jouluna taidan sitten ottaa hieman urakkaa tämän homman suhteen!