Noniin, suoritusmotivaatioteoriaa laajentaen. Sehän on selvää (edit: äikänopettajani aina muistutti, että jos jokin on sanomattakin selvää, se kannattaa jättää sanomatta…), että ihmisten tekojen motivaation taustalla vaikuttaa olennaisesti minätietoisuus. Meillä on käsitys siitä, mihin itse pystymme ja missä asioissa olemme hyviä tai huonoja. Tätä käsitystä omasta kyvykkyydestä voidaan kuvata termillä minäpystyvyys. Minäpystyvyyden tunteeseen ja sitä kautta motivaatioon tehdä erilaisia asioita vaikuttavat mm. epännistumisen ja onnistumisen kokemukset, kotikasvatus ja sosiaalisessa ympäristössä opitut toimintatavat (=ryhmäpaine). Minäpystyvyys määrää sen, mitä tavoitteita kukin itselleen asettaa ja mitä keinoja käytetään tavotteiden saavuttamiseksi. Jos jollain on vahva usko omaan minäpystyvyyteen, kyseinen henkilö käyttää rohkeasti ja ennakkoluulottomasti eri tapoja päästäkseen tavoitteisiinsa. Vastaavasti matala minäpystyvyyden tunne ei ohjaa yksilöä toimimaan sinnikkäästi päämääriensä hyväksi, eikä tällaisella yksilöllä edes ole motivaatiota kovinkaan tavoitteelliseen tai tulokselliseen toimintaan.
No miten tämä kaikki liittyy pariutumiseen?
ÄÄÄh, mitä shaissea. Tässähän on kyse ihan niin simppelistä asiasta kuin ITSETUNNOSTA. Tottahan sellaiset ihmiset, joita on kotona kannustettu ja joita on koulussa pidetty luokan kuumimpana kolleina tai seksikkäimpinä kissoina, ovat sen verta minätietoisia ja sosiaalisia että uskaltavat käyttää viehätysvoimaansa ja yleensä onnistuvatkin herutuksissaan. Sitten on niitä tyyppejä, joille kaverit sanovat että ”säkään läski finninaama kuitenkaan tuota saa, turha yrittää” niin mitä luulette yrittääkö se kovin kauaa tosissaan herutella? Paitsi siis jos ei satu olemaan hiekkalaatikon pelle joka tietää ettei kuitenkaan saa joten voi ihan hyvin yrittää, nothing to lose-asenteella. Ja tottakai se itsetunto vaikuttaa siihen, millasia herutuksen kohteita itselleen valitsee. Ne jotka tietää saavansa, heruttaa laatulihaa, ja luuserit heruttaa jämiä – jos uskaltavat heruttaa.
Mulla on aina ollu vaikeuksia hyväksyä näitä ugly betty-telkkari lässynlääsarjoja, joissa se hottis muka aina kiinnostuu siitä rumiluksesta ja sitten ne saa lopussa toisensa. Ei se niin tosielämässä mee! Kyllä se on raakaa evoluutioota koko pariutuminen! Yleistystä? Pinnallisuutta? Jonkun mielestä kyllä, toisen mielestä inhorealismia.
Mennääs sitten syventäviin opintoihin.. Kasvatuspsykologia puhuu monille tutusta flow-käsitteestä, joka tarkoittaa oman itsensä ”unohtamista” tai täydellistä keskittymistä jonkin suorituksen aikana. Olkoon meillä tässä suorituksena heruttaminen. (vakavasti ottaen, voiko heruttaminen johtaa flow-tilaan?=)=)). Silloin, kun ihminen keskittyy edessä olevaan haasteeseensa 110 prosenttisesti, minäpystyvyyden tunne menettää merkityksensä. Vain suoritus on tärkeää, eikä enää edes se oma kokemus onnistumisesta anna kiksejä.
No täähän passaa vallan hyvin pelimies-ilmiöön, eikö? Mä en meinaan ole koskaan pitänyt pelimiehiä tai -naisia mitenkään kylminä ihmisinä, jotka on vaan sen ittensä perässä, vaan ihmisinä jotka puhtaasti heruttaa vaan heruttamisen itsensä vuoksi. Siis se, että näkee kuinka herutus etenee saumattomasti ja vaivatta, niin kaipa siitä tulee se hyvä olo eikä siitä että montako uhria nyt sitten sai viikonloppuna kaadettua punkkaan. Epäonnistumisen tai onnistumisen todennäköisyydellä ei ole enää väliä, koska flow-tilassa pelimiehen energia keskittyy vaan niiden taitojen käyttämiseen, joita tehtävän (heruttamisen) menestyksellinen saavuttaminen vaatii. Pelimiehen heruttamisen motivaatio ei siis perustu ulkoisiin palkkioihin, joilla motivaatioteoriat yleensä perustelevät toiminnan syitä. Flow-tilassa pyritään autoteliseen kokemukseen (eli suorituksen korostamiseen palkkioiden sijaan), mikä vähentää heruttamiseen liittyvää ahdistusta. Pelimiehiä ei kiinnosta sekään, montako muijaa kaveri sai kaadettua illan aikana, koska ns. ryhmänpaineen aiheuttama ahdistus on flow-tilassa tipotiessään. Flow-tila on siis tasapainottelua herutustapahtuman vaatimustason ja heruttajan valmiustason välillä; silloin heruttaja ei ole ahdistunut eikä pitkästynyt, mikä on tavallisten pulliaisten ikuisuusongelma baariympäristössä.
Mitä tästä opimme? Tiede on turhaa, keittiöpsykologiallakin pärjää. Pelimiehet kunniaan! Nyt kaikki tavoittelemaan flow-tilaa! Joko mä voitan Olakrezin tilastoälyttömyydet näillä höpinöilläni? ;D
Nii ja Ola, HERUUUUX? =DDD