No kun mulle on nyt länkytetty että mun blogi on ihan diipadaapaa niin ajattelin muutamalla sanalla valottaa tätä oman blogaamisen filosofiaa. Jaarituksia omasta päivästä ja uskomattoman tyhjänpäiväisiä mietteitä on blogit pullollaan. Joidenkin blogeja lukee puoliksi huvittuneena ja puoliksi epäuskoisena, mutta suurimman osan vilkuilee läpi haukotellen. Vähän sama asia kuin jos äiti soittaa ja puhuu ummet lammet minuuttisotalla oman päivänsä kulusta -> ei vaan jaksa kiinnostaa. Ennemmin lyhyt ja ytimekäs diidadaapamerkintä kuin rivikaupalla ”ajatelmia” ja ”pohdiskeluja” joissa on sisältöä saman verran kuin tyhjässä maitopurkissa. Jos mitään erityistä ei ole tapahtunut, tai mitään ei ole oikeastaan tullut ajateltua, miksi vääntää siitä kokonainen essee kuormittamaan serveriä? Poikkeuksen tekevät tyhjyydet, jossa sisältö on korvattu muodolla, mikä tekee niistä edes hitusen kiinnostavia.
Miksei blogaaminen voisi olla kokeilevaa, viihdyttävää ja aidosti ajattelemaan herättävää, toisin kuin se minäminä-sosiaaliporno jota niin paljon täällä viljellään. Blogeja lukemalla ei saa kenestäkään ihmisestä selvää, ja vaikka kertoisit jokaisen risahduksen omasta elämästäsi, se ei koskaan anna ihmisille oikeaa kuvaa siitä millainen olet. Se, joka kuvittelee oppineensa tuntemaan jonkun ihmisen blogien kautta, menköön itseensä. Sen tähden en tule omassa blogissani koskaan jauhamaan yksityisasioitani sen tarkemmin, kunnioituksena mm. ystäviä, perheenjäseniä, työkavereita ja eksää kohtaan. Jos se tekee blogista pinnallisen ja diipadaapan niin tehköön. Sitä paitsi, hyvin paljon voi lukea myös rivien välistä, jos sen taidon osaa, mutta silloinkaan ei pitäisi lukea liikaa…
Jos saan antaa omalle blogille määritteen niin se olkoon ironia/sarkasmi/elämän ei-niin-vakavasti-ottaminen.
Kirjoittelemisiin. Lupaan vetää jokaisesta kommentista tästedes makkaran nenään. 😉 Tosin aihepiiri ”blogaaminen” on nyt kohdaltani loppuunkäsitelty.
EDIT: Se, mitä Tiuttis totesi tuolla blogiketjussa on silkkaa asiaa. Tää mun kirjoitus on tarkotettu eräälle urpolle joka ei suostu ymmärtämään että kukko ei käskien laula eikä kokko läskien pala, tai ihan mitä vaan.