Tänään oli ensimmäinen päivä yli viikkoon kun en ole itkenyt kyyneltäkään. 🙂 Voi johtua tekstiviestistä, johon aamulla heräsin tai sitten vain olo alkaa neutralisoitumaan. Maanantainen paluu arkeenkin onneksi lähenee.
Kävin pyörimässä sohvakaupoilla ja löysinkin sopivan, mutta lykkäsin vielä ostoa parin viikon päähän, kunnes työkuviot on selkiytyneet. Sitten on vielä varaa tingata enemmän kun alennusmyynnit vetelee viimeisiään. Lisäks mulle on iskenyt autokuume, mutta jos sen homman delegois broidille kun se kerran on alalla, melkein ainakin. Kämppää ehtii metsästää kesälläkin, jolloin se on ehkä ajankohtaisempaakin.
Mulla oli yritys lähteä salille mutta eihän siitä mitään tullut kun pelkkä kaupoissa käveleminenkin nosti sykkeet ylös ja sai hien virtaamaan. Perkeleen tauti…Jos yrittäis vaikka siivota niin sais jotakin tehtyä. Ahistaa tämmönen liikkumaton olotila!