Äitiyslomailun hyviä puolia
+ voi treenata kahdesti päivässä
+ voi nukkua päiväunet ja silti ehtii tekemään kaiken aikomansa
+ kämppä kiiltää ja säkenöi
+ mitään hommia ei ole rästissä
+ ehtii tehdä käsitöitä (juu, kyllä myös siinä toisessa merkityksessä)
+ pakastin on täynnä pullaa, karjalanpiirakoita ja muita herkkuja
+ saa luettua ne kirjat mitkä on aikonut lukea jo 3 vuotta ja katsottua kaikki vähänkin kiinnostavat leffat
+ ei lämmin luita riko
Mutta sitten
– Matti roudaa uhkaavasti kamojaan kukkaroon, kun on ollut liikaa aikaa ostella kaikkea vähemmän tarpeellista
– saa puristaa viimeiset pisaratkin luovuudestaan keksiessään itselleen tekemistä
– siivoaminen on yksitoikkoista pidemmän päälle
– on liikaa aikaa kiinnittää huomiota siihen, mikä on elämässä perseellään se sijaan että kiinnittäisi huomionsa siihen mitkä asiat on paremmin kuin hyvin
– treenaaminen tässä tilassa on pakosta niin kevyttä ettei sillä mihinkään fitness-kisoihin tähdätä
– yksi alkoholiton terassilla ei oikein lämmitä mieltä
– rannalle makoilemaan on turha kuvitella menevänsä koska a) bikinit ei mahdu päälle ja b) hylkeet kuuluvat veteen
Eli aika plusmiinusnollatilanne. En tajua miten jotkut akat sanovat että raskausaika hujahti silmien edestä, kun mulla se on mennyt niin helvetillisen hitaasti että 9 kk tuntuu yhdeksältä vuodelta. Ja okei, tätä lomaa on jaksanut oikein hyvin tämän viikon ja ehkä seuraavankin mutta entäs sitten ne loput 3 viikkoa? Kammolla muistelen viime kesää ja seitsemää viikkoa kipsin kanssa… jokainen päivä oli yhtä tuskaa. Ja mitä helvettiä mä tein sillon kun mulla oli ne infernaaliset 2,5 kk kesälomaa riviopettajana?
Ei epäilystäkään siitä, keneltä olen kärsimättömyyden perinyt. Äiti oli kylässä 3 päivää ja minuutin sohvalla istuttuaan tekemättä mitään ja kuultuaan, että olin menossa pariksi tunniksi salille, se kysyi melkein syyttävästi että ”mitäs minä sitten yksin teen, pesenkö nuo ikkunat”?.:D