Haastattelija: Niin… oliko sulla kokemusta yläkoulusta?
Turska: Ei.
H. Entäs alakoulusta?
T: Ei.
H: Joo… ahaaa… hmmm….. hm-mmm.
Mitä sitä selittelemään jos kokemusta ei ole. Kun on ollut valmistumisesta asti putkeen töissä opettamassa ammatillisella puolella, missäpä välissä sitä opetuskokemusta ois peruskoulusta kertynyt. Ammatillisen puolen kieltenopetus vaan kun ei taida peruskouluihmisten (eikä varsinkaan lukion opettajien) mielestä olla edes kunnollista opettamista.
Ja jos kokemusta ei peruskoulusta ole, niin miten sitä voi ikinä saadakaan kun kukaan ei palkkaa kokemuksen puutteen takia. Ne muut haastatellut olivat tietty opettaneet vain peruskoulussa, eipä ihme että ”tälläkään kertaa valinta ei osunut sinuun”.
On kyllä jotenkin syvältä, että vaikka kuinka olis motivaatiota tehdä töitä, niitä ei vaan ole. Suurin osa avoinna olleista paikoista on ollut feikkipaikkoja (eli jo valmiiksi täytettyjä, mutta virallisessa ”pakkohaussa” olleita). Kiertoteitä pitkin kuulin, että yksi hakemani paikka meni epäpätevälle, ja toinen mun entiselle duunikaverille, joka tosin oli varmaan tohtorina ylipätevä siihen hommaan. Eniten surettaa se, ettei lapsen isä saa mahdollisuutta olla edes kolmea kuukautta kotona pojan kanssa, vaikka kovasti haluaisi. Ei molemmat voi olla kotona tai menee talous perseelleen. Samasta syystä isä ei pysty edes isäkuukauttaan pitämään, jos joudun vanhempainvapaan jatkoksi työttömäksi. Ja siltä nyt todellakin näyttää.
Oon siis tahtomattani täyden vanhempainvapaan kotona, muttei siitä pysty nauttimaan kun tietää, että koko ajan on täydellä teholla haettava töitä. On se eri reilua verrattuna jengiin, jolla on vakipaikka. Ne voi lomailla huoleti koko 10 kuukautta, ja olla vielä hoitovapaallakin se verran kun haluavat, kun tietävät että se duuni odottaa siellä joskus. Mulla hoitovapaa ei tule kysymykseenkään koska a) sillä rahalla ei vaan tule toimeen, b) jokainen hoitovapaalla vietetty päivä huonontaa mun työnsaantimahdollisuuksia jatkossa ja c) hoitovapaalla ei voi saada edes tilapäistä hoitopaikkaa jos sattuisi saamaan lyhyitä päivän sijaisuuksia tai jos haluaisi opiskella jotain.
Ei ole todellakaan ihme, että määräaikaisuuksissa roikkuvat lykkäävät lastentekoa. Näin siinä käy. Ja vaikka tiesinkin etukäteen, että tyhjän päälle tässä pudotaan jos lapsen saa, niin silti se vituttaa. Kukaan korkeasti koulutettu ei halua työttömäksi eikä kukaan haluaisi luopua ammatistaan, kun sen on velalla opiskellut. Jotenkin musta silti tuntuu, että näillä työllistymismahdollisuuksilla on pakko hakea keväällä opiskelemaan, jotta ois uusi ammatti sitten kun ne kuuluisat 500 päivää ovat huvenneet.
No. Jos on jotain positiivista löydettävä tästä niin olihan se kiva päästä edes haastatteluun. Tänään mä varmaan melkein voitan vielä viikkarilotossakin.