Turskan päivä on pelastettu! Oon kollegan kanssa 2 viikkoa opettanut enkkua kouralliselle meidän firman työntekijöitä, joilla oli kamalat paineet saada tietty kielitesti läpäistyä. Joukossa oli tapauksia, joiden kielitaito oli joko päässyt pahoin ruostumaan tai sitä ei ollut oikeastaan alkuunkaan. Jokainen pärjäsi todella hyvin ja oli ihan mahtavaa päästä opettamaan kieltä kunnolla pitkästä aikaa. Sain juuri viinipullon kiitokseksi erittäin huojentuneelta oppilaalta, joka kypsässä 60 vuoden iässään totesi että tämän viikon enkun opetus ja kokeen läpäisy on ollut pitkään aikaan mukavin asia, mitä voi vaatteet päällä tehdä… ;D
Mä oikeesti liikutuin. Palaute koulutettavilta kun merkitsee kuitenkin paljon enemmän kuin yksikään pomon puolittainen kiitos tai kollegoiden ”hyvin sä vedät”-tsemppaukset. Kiva, että tässä kaoottisessa työtilanteessa hommien vyöryessä päälle saa edes välillä jotain iloa päiväänsä. Varsinkin kun epäonnistumisen ja riittämättömyyden tunnetta saa tässä duunissa kokea enemmän kuin tarpeeksi.