Mä olen pihtaillut tätä blogimerkintää, koska tää on mun 100:s kirjoitus ja mä ajattelin että kirjottaisin jotain iloa pulppuavia kevätjuttuja ja että mulle ois tapahtunu kaikkee mukavaa. Joo, ihan niin varmaan. Se on nyt sillai että perseestähän kaikki on ja menee pahemmin vikasuuntaan koko ajan. Tää helvetin allergiakausi alkoi; aivastelusta ei tule loppua mutta allergialääkkeetkään ei mulle sovi. Vouti päätti muistaa mua 500 euron mätkyillä ja työnantaja kahden viikon lomautuksella kesällä. Ihmissuhdejutut kuolee ennen kuin ne ehtii edes alkaa ja opinnot nielee kaiken vapaa-ajan tästä lähtien. Painonpudotushommatkin on menny ihan perseelleen mutta siitä ainakin saa syyttää kyllä vaan itseään.
Siis normipaskaahan tämä on, ei mitään sen kummempaa.