Yhtenä iltana

Koska mulla ei ollu autoa sillon kun teininä se oli kova juttu, enkä myöskään koskaan päässyt juoppokuskiksi enkä ajamaan bilistä kaupungin keskustan ympäri, mun piti päästä kokeilemaan sitä tänään. Ihan hanurista se oli. Räntää tuli niin maan perkeleesti ja tympäsi. Mutta sainpahan huonon kelin ajoharjoitusta kehällä.

Autosta näyttää tulevan mulle rahanmenoa muutenkin. Eksyin Ikeaan ”ihan vaan kattelemaan” ja eihän sieltä pois pääse ostamatta kaikkea tarpeellista tai ”tarpeellista” ihan vaan sillä verukkeella, että kerrankin on menopeli jolla kuljettaa sitä rompetta kotia. No nyt olen sitten illan väkertänyt jotain insinööritaidon helmeä kasaan tuos olkkarissa. Viiniä on kulunut.

Ai niin, se, että unohdin ostaa porakoneen johti siihen, että tapasin näin reilun kolmen kuukauden jälkeen taas erään, jota en niin olis välittänyt tavata. Ihme kyllä kyseisen ihmisen näkeminen ei herättänyt minussa enää mitään viboja, tai lähinnä jotain säälinsekaista huvittuneisuutta, mistä olin aika yllättynyt. On se jännää miten aika kuluu ja asiat muuttuu. Sekin on jännä miten sitä oppii kuuntelemaan itseään ja arvostamaan omia toiveitaan.

….vaikka tuolla ulkona ei kovin keväiseltä näytä, sieltä se kesä on tulossa! o/