Kohta kaks päivää vaan tuijotellut seiniä ja yrittänyt olla ajattelematta mitään, tuntuu et pää hajoaa. Eli ilmiselvästi ei mitenkään toimiva ratkaisu. En edes itse halunnut nähdä ketään ja kieltäydyin jo valmiiksi vkolopun menoistakin, mutta nyt antaisin mitä vaan jos voisin soittaa jollekin ja höpötellä turhuuksia kahvikupin yli. Tai pyytää jonkun viereen nukkumaan.
Olen sitäpaitsi pari viikkoa nähnyt ihme painajaisia, joka yö ja ne tuntuu kestävän ikuisuuksia. Satunnaista ihmissyöjävauvaa ja paria muuta erikoisuutta lukuunottamatta ne kaikki tuntuu käsittelevän sitä että mut hylätään; joko niin että olen jotenkin mokannut tai sitten ihan ilman syytä, mikä taitaa olla vielä pahempi. Sehän kertoisi että olen itse huono tai inhottava, en riittävä. Tuollainen menee liian henkilökohtaisuuksiin, alan melkein kaivata niitä takaa-ajo tai hukkumisunia..
Mikähän siinä on että aina välillä tulee näitä kausia ?