On se kummallinen fiilis kun avaa silmänsä ja katsoo kattoon. Ensin huomaan lamppuni -Aah, olen kotona. Sitten katson viereeni -Ihanaa olen yksin. Pienintäkään mielikuvaa ei taaskaan ole kuinka tänne päädyin, mutta suussani maistuu valkosipulille.
Kun saan hieman enempi silmiäni auki huomaan lattialla syödyn kebabin ja avaam attoman pizzalaatikon. Minulla on ilmeisestikkin tullut nälkä yöllä. Hyvä näin, ei täällä kotona mitään ravintoa ois ollutkaan. Eli aamupala odottaa jo valmiina.
Tarkoituksenanihan olikin tehdä tänään äkkikuolema jotten turhan lähtisi baariin juomaan itseäni viisaaksi ja miehiä komeiksi; ja siinä taas onnistuttiinkin. Musta on kai tullut vanha kun ei enää toi HELLsingi yöelämä sitten yhtään houkuta. Joka aamu kun herään kotoani olen vaan onneni kukkuloilla siitä että olen sinne päässyt.
Ehkä nää tosiaan oli eilen semmoset suojakänniut kuten Pipit sanoi jotta kykenen paremmin tänää sitiläisiä kattelemaan. -Voi voi. Kyllä saa taas tämä tyttö juoda tänää urakalla jos meinaa tänään humalassa olle, mutta pahoittelen kuitenkin jo etukäteen jokaista vonkausta jota tulen esittämään suuntaan tai toiseen. Ei niitä tarvitse niin tosissaan ottaa oon ehkä vähän levoton sielu.