.
.
Jauhan ruisleipää..
ja ajatuksissa on vilissyt jos jonkinlaista tuhoa, kuolemaa ja raakaa menneisyyttä. Pohtinut miksen ”ikinä opi”. Aina asiat menee (tahtomattanikin siis) kantapään, jossei syvien pohjamutien, kautta. Miks helvetissä toiset (niinkuin minä) on muovautuneet NIIN herkiksi?!
Herkät on heikkoja. Yliherkät ainakin. Tai niin mä luulen.
Tunteet, tunteellinen, herkkä ja herkkyys ei oo synonyymeja. Niinpä.
Heräsin klo 5. Tasan neljä tuntia nukkuneena, vähemmän hyvin levänneenä siis. En ollu baarissa, enkä liiemmin muutenkaan viihteellä.
Tosin, kuuntelin puhelimen välityksellä X’ni pimputusta (pianon), tunteja ja sitten tarpeeksi niitä kuunneltuani, iskihän se tuutulaulu sieltä. ThankGod.
Pyörii päässä vaan ajatus ”mä lipeen”. McCoy’ta siteeratakseni..
Eipä jaksa. Jos kömpis takas lalalandiaan.
.
.