Sinä lensit kohti valon. Pääsit kivuistasi ikuiseen rauhaan. Minä vielä tulen katsomaan sinua. Minä teen sen, mihin sinä et pitkään aikaan kyennyt. Sinä et nähnyt minua enään pitkään aikaan. Tai näit, mutta et sairailla silmilläsi. Huolehdin sinut vielä lepoon ja turvaan. Sinne missä kukaan ei sua uhkaa, sinne kukaan ei kurki ja tirkistä. Sinne sinnä menet ja olet lähellä minun uutta kotiani. Viimisinä epäitsekkäinä ja rauhoittavina sanoinasi sinä sanoit. Kuule Teemu, älä huolehdi, jos tänään et ehdikään tulla. Tule huomenna jos ehdit. Jos et ehdi, kyllä mä pärjään. Se oli sinun tyypillinen tapa rakastaa.
