Kun ominaisuuksia jaettiin, niin ilmeisesti alkoholin sietokyky loppui kesken ennen kun vuoroni jonossa koitti. Mikä perkele siinä on, että mikään muu kuin lonkero ei sovi, vaan yhdestäkin lasillisesta tulee krapula. Ei siis kauheasti innosta, ettei nykyään juuri mitään voi tehdä viikonloppuisin, tai muuten juhliessa, sen sisältämättä alkoholin juomista. Kyllähän minä juon – lonkeroa, josta en edes kauheasti pidä – mutta lähes aina vaan sen verran, että onnistuu välttämään krapulan – eli pari tuopillista. Sitten loppu ilta menee kolan voimin. Vituttaa olla ainoa selvin päin. Muiden humalassa pelleily kun ei ole mitenkään kovin viihdyttävää, kun itse katsoo sitä täysissä järjissään. Rasittaa myös kun usein tyrkytetään juomaa. ”No, jos sulle tulee muutenkin huono olo, niin ota sitten kunnolla.” Ei tule mieleen, ettei minua ehkä kiinnosta toikkaroida kännissä vaan haluaisin joskus nauttia yhdestä terassisiideristä tai lasillisesta viiniä ilman huolta huomisesta. Se yksi lasillinen nyt ei kuitenkaan ehkä ole sen arvoista.
Eikä siinä mitään, jos se olo olisi vaan hiukan heikko ja päänsärky lähtisi Buranalla, mutta kun se nyt ei vaan mene niin. Tulee infernaalinen migreeni, johon ei lääkkeet tehoa – ei edes minulle määrätyt migreenilääkkeet – ja vatsaan todella huono olo, joka ei yhtään helpotu sillä, ettei mikään ruoka maistu vaan vatsanpohjalla jyllää pelkät mahahapot. Mitään ei jaksa tehdä ja kaikki vituttaa. Eikä siinäkään vielä mitään, jos saisin olla kotona eikä tarvitsisi nähdä ketään eikä edes nousta sängystä, mutta kun tämän luokan darra ei ikinä kestä vain muutamaa tuntia tai edes päivää. Jos lauantaina on menoa, niin pitää olla valmis vähintään yhteen darrapäivään duunissa. Suhteellisen kamalaa. Nytkin istun tietokoneen ääressä ja toivon kuolemaa. Niin kauan kun töitä ei ole, niin pärjään melko hyvin, mutta nyt ei kyllä jaksaisi mitään suurta projektia. Ja tietysti maanantain pitää olla viikon kiireisin päivä. Perkele! Ja minä kun olen niin aurinkoinen ihminen.