Jospa minäkin nyt sitten…

Lueskellessani tuossa muiden cityläisten blogeja tuli minullekin mieleen aloittaa omani. Kirjoittaminen on ollut aina minulle aika luonteva tapa ilmaista ajatuksiani mutta viime vuosina se on vaan jäänyt vähemmälle. Johtunee siitä, ettei enää työn vuoksi ole tullut näpyteltyä niin paljoa asiaa, samalla on jäänyt vissiin myös se asiattomuuksien kirjoittelu =D

No, katsotaan nyt mitä tästä tulee ja kuinka usein tätä blogia tulee päiviteltyä.

Tänään oli ehkä tylsin päivä pitkään aikaan. Olin muutamien Tamperelaisten frendien kanssa risteilyllä viikonloppuna ja yöunet siellä jäivät aika vähiin, joten tämä aamupäivä kului sängyssä torkkuen ja haukotellen. Saatuani vihdoinkin itseni jalkeille ja suihkuun, huomasin luurini soineen kuusi kertaa. Kaikki numerot joko salaisia tai tuntemattomia, ei voisi juuri vähempää kiinnostaa…

No, jottei päivä olisi mennyt ihan kokonaan hukkaan ajattelin viedä huoltoon faijani tietokoneen joka mykistyi salaman jäljiltä. Ei kun Verkkokauppaan josta ko. rakkine on hankittu kuukausi sitten ja hissi kellarissa sijaitsevaan huoltoon. Siellä esitin asiani 40v pitkätukka nörtille joka haukotellen totesi sen olevan Acer ja siihen perään, ” ei me sille mitään voida tehdä, soita Acerille”. Olisiko liikaa vaadittu, että liike joka myy merkkiä/sen tarvikkeita voisi edes katsoa masiinaa? Ennen kuin kukaan kommentoi koneen merkkiä/hintaa/tms niin joo joo, se on halpis ja se on rikki eikä sitä kannata korjata mutta vakuutusyhtiö haluaa, että se tarkistetaan.

Lähdin Ruoholahdesta kurvailemaan isukin suuntaan samalla soitellen Acerin puhelintukeen, noin 15min kuluttua sain langan päähän huonoa suomea virolaisittain puhuvan naisen joka ensi töikseen sanoi, ”sine Helsinkissä, sine vie kone verkokaupaan, ne siellä katso mikä vika”. Juuei, ei ole helppoa saada konetta huoltoon =D Onneksi sain naisen ymmärtämään ettei tuo liike aio sormeaan nostaa koneen eteen eli voinko viedä sen jonnekin muualle ja katso, ihme tapahtui, Acerillahan on ihan oma huoltonsa Konalassa. Kumit ulvoen Konalaan jossa palvelukin oli jo ihan asiallista, huomenna selvinnee kustannusarvio yhtiölle.

Konalasta huristelin käymään faijalla Vantaalla, koska jostain syystä alkoi tuntua, että tähän päivään sopisi hyvin keskustelu päivänpolttavista asioista isukin kanssa. Huudettuamme naamat punaisena tunnin verran olikin jo aika suunnata himaan taas. Toivottavasti huomenna on parempi päivä…

Ensi viikonlopuksi olisi suunnitelmissa lähteä Tampereelle fillarikisoihin ja jäädä frendin kanssa sitten viihdyttämään itseämme Treen yöhön =) Silloin viimeistään on hauskaa… Alkaa tosin tämä ainainen reissaaminenkin jo kyllästyttää, viimeisen kuukauden aikana olen ollut kisamatkalla Ruotsissa ja Saksassa, bilettämässä Tampereella ja Turussa, kotona vain muutaman päivän. Ensi kuussa olisi vielä yksi kisareissu Englantiin, sitten saa olla kotona aina kyllästymiseen asti. Valivali, milloinkaan ei ole hyvä XD