Välillä tulee miettineeksi, että ikää on jo 30, mutta jälkikasvua ei ole siunaantunut. Siihen tietenkin vaikuttaa suuresti se, että isäehdokkaissa on usein paljonkin toivomisen varaa :oD Nykyään olen sitä mieltä, että jos niitä muksuja nyt ei sitten mulle ikinä siunaannu, niin ei kait se maailmanloppu ole. Onneksi tuttavapiiristä löytyy muutamia erittäin mainioita pikkuihmisiä, joiden vahtiminen on silloin tällöin hyvin hauskaa ja hauskaa on kyllä vahtimisen jälkeen lasten luovutus omistajilleenkin ;o)
Meneellä viikkolla vahdin iltasella kaverin pesuetta. Katraan keskimmäinen viisvee oli juuri saanut rannekellon ja samalla jonkun päähänpinttymän, että nukkumaan ei voi mennä ennen kello kahdeksaa. Siitä huolimatta iltatoimet toimitettiin ajoissa ja sänkyihin päästiin jo reippaasti ennen kahdeksaa, jolloin…
Viisvee: Kello ei ole vielä kahdeksan.
Minä: Ei sillä ole mitään väliä. Nukkumaan menette nyt joka tapauksessa.
Viisvee: Mutta kun kello ei ole vielä kahdeksan.
Minä: No kello on kahdeksan siinä vaiheessa, kun iltasatu on luettu.
Viisvee tyytyi vastaukseen ja hiljeni kuuntelemaan satua. Sadun lukeminen ei tosin sujunut keskeytyksettä. Lähemmäksi 10 kertaa kuului peiton alta ”Kello ei oo vieläkään kahdeksan / kello ei edelleenkään ole kahdeksan / ei kello ole kahdeksan”…
Satu saatiin loppuun ja valot sammuksiin, jolloin tietenkin kuului…
Viisvee: Hei, kello ei ole kahdeksan!
Minä: Mä menen nyt lukemaan sadun sun veljelles tohon toiseen huoneeseen ja kun se satu loppuu, niin sitten kello on kahdeksan.
Toista satua lukiessani aina välillä viereisestä huoneesta kuului mutinaa koskien kello kahdeksaa. Yllätys yllätys…
Lopulta toinenkin satu saatiin päätökseen ja valot sammuksiin. Tietenkin pimeydestä kuului..
Viisvee: Kello ei ole VIELÄKÄÄN kahdeksan.
Minä: Nyt suut suppuun, päät tyynyyn ja untenmaille. Hyvää yötä kaikille.
Hiljaisuus laskeutui ja meinasin jo muutaman minuutin kuluttua tuulettaa, että olipas helppoa saada pikkuihmiset untenmaille, kunnes hiljaisuuden halkaisi erittäin näsäviisaalla ja kovalla äänellä tokaistu: ”NYT kello on kahdeksan!”
Josko siirtäisi vielä tuota lasten hankkimista… ;o)