Juuri kun aloin taas saamaan elämän tyngästä kiinni ja suunnitteleman tulevaa, niin johan romahutti…
Tyttö kaatui keskiviikkona hoidossa, pihalla jäätikölle ja käsi kipeenä.
Illalla menin sen kanssa tervariin ja lähete sairaalaan, 19 aikoihin sitten sinne ajaam, todella paskassa kelissä ja kieli keskellä suuta.
Oli aika veikeetä menoa siinä myräkässä ja matkaakin ihan kiitettävästi.
Perillä oltiin kolmansina ja meidän jälkeen sitten tuliki 20 murtumaa lissee, joten meni siinä puolille öin kun päästiin osastolle vähän lepäämään ja aamulla sitten nukutuksessa kipsasivat oikean käden, illalla kotiin.
Eipä tullut varauduttua siihen istumiseen ja vellomiseen, olis ihan mukava et joku jo ymmärtäisi palkata lisää väkeä sairaaloihin.
Henkilökunta todella mukavaa, mutta aivan liian kiireistä ja väsynyttä.
Itse sain viedä kuvattavaksi ja hoitaa, pillimehuakin kyselin kahteen kertaan ja tunnin kesti senkin saapuminen…
Nyt sitten hiljaiseloa 4-5 viikkoa.
Tämä päivä oltu kahestaan ja aika hermoja riipivää kun toinen ei pystykään nyt tekemään mitään ja on tietysti pikkasen tylsääkin, mutten viitsi vielä hoitoon viedä, menee vaan riehumiseksi.
Kyllä olikim mukava palata sairaalan äidin kuoleman jälkeen, pikkasen pisti nielemään =(
No, tällä nyt eteenpäin…