Sain pyllyni kiikutettua vintille ja käytyä lahjavaraston läpi.
Aploodit, kiitos
Suukin tässä hymyyn kääntyy, kun oli mukava todeta, ettei ihan kaikille tarvitse alkaa viime metreillä pähkäilemään pientä muistamista.
Nyt meinasin isille tutkailla jotain kiinnostavaa netin syövereistä, jos satut tietämään hyvän ostopaikan laita tulemaan… Isit aina niin hankalia tapauksia, -EI mulle mitään tarvii- sitten kumminkin suu muikeena kun toinen on aivonsa polttanut karrille miettiessään jotain mukavaa…heh ei stressiä, ettei taas löydä itseään sängynpohjalta, jalat kohti taivasta 🙂
Pääsin välttämään lasten haun, meidän oma isukki tulikin ajoissa kotio ja pienen kahden keskisen tunnin jälkeen, kurvaili hakemaan uhmakkaita.
Saakin vuorostaan tapella illalla niiden kanssa suihkuun…
Miksei ne aina voi olla pieniä ja tuhisevia, masut pullollaan ruokaa ja tyytyväisiä, hmmm kaipa sekin päivä vielä valkenee…
