Kyllä sitä nyt puhutaan, mutta katsotaan vaan tapahtuuko mitään…. Parin kuukauden päästä kohu laantuu ja lapset saa edelleen pärjätä yksin.
Turhaan siinä aseita, elokuvia tai nettiä syytellään…
Kyllä ne syylliset ollaan me itse aikuiset ja päättäjät, kuinka kasvatamme ja annamme lastemme elää…
Kuinka monella aikuisella on nykyään aikaa pysähtyä ja kysyä lapseltaan
-Mitä sulle kuuluu, kuinka sun päiväsi on mennyt???-
Miksi nykyään näin paljon tapahtuu kaikkea pahaa??
Ennen uskalsi kävellä kaduilla, nykyään tekee mieli harkita todella pitkään että yksin illalla ulos lähtee.
Kyllähän noita pelejä ja elokuvia on ollut jo kauan, ei ne nyt yht´äkkiä ole alkanut vaikuttaa.
Kyllä se on tämä nykyinen kiire ja pakko painaa duunia niska limassa, että pystyy elämään ja antamaan ruokaa.
Lapset unohdetaan ja he saavat elää pienestä asti omassa maailmassaan, kännykän varassa pidetään yhteyttä perheeseen.
Kuinka monet pienet hengailevat kylillä räntäsateessa, koittaen hakea turvaa kavereistaan, kun kotona on vain pimeää ja kylmää.
Pekka sai sitä mitä haki, huomiota ja hetkensä mediassa…
OLIKO SIITÄ MITÄÄN HYÖTYÄ…?
Toivottavasti!!!
Ei masennus ole häpeä, se on vain elämäntilanne, siitä pitää päästä yli ja siitä pääsee hyvällä ja oikealla hoidolla.
Antakaa ihmisten sairastaa ja älkää heti leimatko tai syrjäyttäkö, ei teitäkään syrjäytetä jos jalka murtuu, eikä kykene kaikkeen, sekin on ohi menevää…
AARGH, tämä meni niin läheltä, että asiaa olisi, saisi kaiken vaan purettua ulos….
Miettiväisenä nukkumaan, ötyä!