Nyt sitten repästy kunnolla, tosin pienenä miinuksena, piti aamupalaksi ostaa tupakkia, perkule!
Ensinnä menin kävellen keskustaan psykolle ja jopa vielä ajoissa, huraa!
Sitten alkoi keskustelu mun saikusta ja sen kestosta ja miehän repäsin kunnolla, alan hipsiä kortistoon iloisena ja työkuntoisena Toukokuussa.
Että silleen!
Nyt tosin päässä pyörii sata ja tuhat kysymystä…
Mutta lujalla tarmolla tulta päin, jos kaikki romahtaa ja menee vituiksi sitten menee, noustaan sieltä pikku hiljaa.
Mihin töihin pääsee muka puoli kuntosena kysyn vaan…
Pakko yrittää olla teko iloinen ja pirteä 🙂
Jospa tuo kävelylenkki antoi uutta puhtia ja jopa aurinkokin suostui paistamaan, jospa se olikin se kuuluisa paiste risukasaan!
Hmmm, lähdenkin tästä katsastaamaan työkkärin sivuja, mihinkään tympeille kursseille en kyllä lähde mätänemään, yök
