Mikäs sen ihanampaa kuin herätä aamulla peltikaton paukkeeseen kun vesi koittaa soittaa sulosävelmää….
Onneksi nyt päivää kohden alkaa pikkasen aurinko armaskin pilkahdella taivaalla… Huomenna olisi lasten ratsastus tooodella pitkästä aikaa, eikä pahemmin kiinnostaisi seistä kentänlaidalla märkänä.
Olo on kuin mukiloidulla, päätä yrittää särkeä, silmät harittaa ja räkä on vihdoinkin löytänyt poistumistien päästä…
Ei tunnu millään taittuvan tämä pöpöläinen, täytyy jatkaa tuota kamu kaverin antaman mustaherukkamehun lipittämistä, eikös siinä ole sitä C-vitamiiniä??
Jauheliha odottaisi armahdusta päästä paistinpannulle, hmmm kovasti tekisi mieleni makaroonilaatikkoa, mutta isännyys ehdotteli perunalaatikkoa… Ei ole koskaan ollut makaroonin ystävä ja silti mesoaa että halvalla ruualla pitäisi pärjätä… Tosin peruna on välistä ihan namia, mutta lapsuuteni mummun ja papan kanssa viettäneenä, en jaksa sitä ihan joka päivä pureskella… Ruokana oli liha-perunallatikkoa tai perunaa ja lihakastiketta, pappani oli todella nirso… Mummun kanssa välillä herkuttelimme, erilaisillakin ruuilla.
Ei ole muuten mummun voittanutta ruoanlaitossa… Voita ja suolaa 🙂
Mutta se nakkisoosi ja perunamuussi tai lihapullakastike ja puolukat, voi pojat… Pääsisipä vielä maistamaan, ennen kuin kutsu tulee vapaammille maille, alkaa ikää jo olemaan kummallakin 80.
Juu, kuolaa rinnuksilta pyyhkien alan hilata peppuani keittiön suuntaan.
Moro
