Uimakoulu, kirjasto, kauppa. Ei tarvi pohtia tekemistä. Vielä olis tosin voinut lähteä lenkille, mutta lihakset tuntuvat kaipaavan lepoa kolmen treenipäivän jälkeen ja sillon on vähän turha lähteä väkisin nylpyttämään.
Huomiseksi pitäisi siis keksiä miten päästä lenkille. Ei kun soittelemaan kummeja ja tuttavia, että kuka istuisi täällä illalla tunnin kun lapset nukkuu ja minä juoksen.
Kumma miten elämä on niin vain vahvasti motivaatiosta kiinni. Viime viikot oli vaikeaa saada rytmiä päälle kun ei ollut oikein mitään aikataulua millekkään. Aamuisin ylös vääntäytyminen oli tuskaa ja harvoin olin kymmeneksi töissä.
Nyt ei ole mikään ongelma pompata pystyyn 6:30 vaikka unirytmi onkin vielä hakusessa. Tarhaan on ehditty ajoissa ja iltojenkin aikataulut on lapsille jokseenkin järkevät.
Toinen motivaatioasia on toi lenkkeily. Ennen en välittänyt siitä ollenkaan ja ennen tätä syksyä lenkkien määrä on varmaan korkeintaan parikymmentä. Tosin siinä oli kyllä pitkät pätkät aikaa jona lajitreenejä oli viidet viikossa ja turnaukset päälle. Siihen päälle ei paljoa lenkkejä olis kaivattukaan kun penikat vaivas käytännössä aina. Nyt ei kuitenkaan malttaisi odottaa että pääsee metsään. Ehkä siinä on sitäkin, että kamat on ensimmäistä kertaa kohdallaan.