…valon nopeudella. Viimeksi kun kirjoitin olin menossa treffeille. Menivät kyllä kaikin puolin massiivisesti yli odotusten vaikka olivat vasta elämän kolmannet 🙂 Oli niin hyvä ravintola että pitää laittaa pieni puffi: Ravintola Safka – siinä on kyllä ruoka ja palvelu kohdallaan. Treffejä on sittemmin ollut pari lisää. Aikaa vain on tässä elämäntilanteessa aika rajatusti sellaiseen. Lapset olivat viikonlopun isovanhemmilla, mutta semmoista ei tietenkään voi eikä halua rueta joka viikonlopulle järjestämään.
Välillä tuntuu että tässä tilanteessa pitäisi olla kurjempi olo. Välillä on vaan liikaa tuuria 😉
Toisaalta suhde exään otti kyllä aika ison harppauksen taakseppäin sen oikeusjutun takia. Vieläkään ei ole varmuutta että onko se juttu peruttu. Huomenna on kirjoitettava vastine jos ei ole. No jos tarvii, niin se tuskin voi olla yksipuolisempi kuin exän vaatimukset.
Rehellisesti sanottuna en ole enää huolissani mahdollisen oikeuskäsittelyn lopputuloksesta. Päivässä ne on exänkin vaatimukset laadittu. Enemmän harmittaa nämä vihan tunteet. Ehkä ne eivät ole enää niin intensiivisiä, mutta paljon vaikeampi niistä on nyt irrottautua. Menee helposti puoli päivää ihan piloille kun joutuu väärille raiteille. Ihan turhaan.
No ehkä se on vaan vaihe. Kärsivällisyyttä 🙂