”Mun pääni on täynnä kaikenlaista paskaa jok ei kuuluis sinne ollenkaan…..” jne. Hanhiniemi osaa homman.
Tää blogeilu on kai sellanen harrastus, mitä voi tehdä just niin usein (tai harvoin), kun haluaa. Jos ihan totta puhutaan, mä oon ollu ekan merkinnän jälkeen vähän laiska tämän suhteen. Tänään on kuitenkin pyörinyt niin paljon kaikenlaista mielessä, että päätin purkaa niitä hieman tänne.
Turhautuminen:
Mitä se oikeestaan takoittaa? Oonkohan mä joskus turhautunu? Oon.
Esim. sillon, kun mun pitäis tehdä ”jotain”, jotta jonkun asian sais pois päiväjärjestyksestä tai muuten vaan järjestykseen, jota en kuitenkaan voi tehdä ennen kuin ”jotain muuta” tapahtuu ensin. ”Tapahtuu” tarkoittaa ”jotain”, johon en voi itse vaikuttaa.
Ja edelleen: Oon. Jos oon aikonut tehdä ”jotain” tai olla tekemättä ”jotain”, ja en kuitenkaan tee tai oo tekemättä niin kuin ajattelin tai vakaasti päätin, esim. laiskuuttani tai selkärangattomuuttani.
Ja edelleen:OON!! Jos esim. ”joku”, joka ei tunne mua, ajattelee musta ”jotain”, kuvitellen ”tietävänsä” minkälainen oon, eikä vaivaudu edes kysymään multa itseltäni, tai ei vaivaudu tutustumaan sen verran muhun, että osais vastata itse omaan kysymykseensä.
Mut en mä oikeesti näin paljoa turhaudu asioista, koska syystä tai toisesta mun tuttavapiiriin kuuluu suurimmaks osaks ihmisiä, joiden mielipiteet ei paljoa mua hetkauta. Joten onko vika sitten siinä, missä seurassa ”viihdyn”? Vai onko se ainoa seura, joka mut kelpuuttaa? Niin, ja mikä tärkeintä; eihän mun tuttavat voi tehdä tai olla tekemättä mun puolesta asioita!!!!(viitaten kahteen ensimmäiseen turhautumisen syyhyn)
No, se turhautumisesta.
Mä muuten sain siivottua ton edellisen blogi-merkinnän jälkeen….
Seuran etsintä(hehheh….):
Tosiasiassa otsikko kuuluu: ”Sen, joka hyväksyy mut sellaisena, kun oon ja kysyy multa töistä tullessani, miten mun päivä meni ja sanoo joskus miks et sä koskaan… ja tuhisee mun vieressä nukkuessaan ja saa pyytämättä multa hellyyttä ja arvostusta ja antaa myös mulle niitä ja pystyy kompromisseihin ja tukee mua tupakoinnin lopettamisessa ja pari muuta juttua”… etsintä.
Toi on niiiiin vaikee laji!
Kaikkihan me ollaan omasta mielestämme enempi tai vähempi täydellisiä. Tai ainakin mukavia ja ihan kivan, jos ei peräti hyvän näköisiä, tasapainoisia, älykkäitä tai ainakin fiksuja, seurallisia, huumorintajuisia, tavoitteellisisa, ehkä jopa hyvin toimeentulevia, kunnostansa huolta pitäviä tavallisia nuoria aikuisia tai vaan nuoria, tai vaan aikuisia.
Me ollaan KRIITTISIÄ!!!!!!!
Mun piti alun perin kirjottaa paljon enemmän. Ajatukset vaan sinkoili ja mitä ihmeellisempiä aiheita blogia varten pursusi tajuntaan. Mut se meni jo ohi. Kai….