Into the flood again
Same old trip it was back then
Kävin tänään rannalla pimeessä keskellä ei-mitään heittämässä läheisen ihmisen tuhkat mereen, niinkuin hän aikanaan toivoi. Mä toivoin niin paljon että hän ois tullu näyttäytymään ja näyttämään että taivas on ihan hyvä paikka.
So i made a big mistake
trying to see it once my way
Enhän mä mitään nähnyt. Joku lainasi nemiä yhdessä ketjussa siitä miten joku päivä ois siistiä kun joku kaunis päivä joku voisi esittää uskonsa tietona. oisko se sitten siistiä? näin (tapa)kristittynä ajattelen, että musta se on aika siistiä kun jollain on usko johonki asiaan (unelmiin, jumalaan tai vaikka voodoon voimaan), joka pitää oikeesti lämpimänä vaikka muuten on hankalaa. Toiveikas odotus on kaikkein puhtainta iloa, kuulemma.
Nyt tilanteen mentyä oli ihan kiva olla näkemättä mitään. Vaikka eläisi kuinka pitkään ja mielenkiintoisesti niin en toivoisi ehkä pystyväni puhumaan kuolleille enkä spoileria siihen viimeiseen yllätykseen. jos sellaista on.
If I could, would you?