Miksi aina silloin kun pitäisi lukea tenttiin tai tehdä muuta tärkeää sitä keksii jotain ihan välttämätöntä hommaa itselleen? Uunin pesu, imurointi, pyykin silitys tai jotain muuta tosi välttämätöntä on aina pakko tehdä just sillon kun olis muutakin hommaa.
Miksi tuota matchaus toimintoa käytetään jatkuvasti? Mun match-profiili on vuodelta miekka ja kivi, enkä todellakaan enää muista mitä oon sinne laittanut. En jaksa sitä muuttaa koska se on mun mielestä semmonen harmiton huvi, kohtalon huijaamista tavallaan. Tuntuu että siellä on pari tyyppiä päivittäin aina kokeilemassa uudestaan tulisko toisenlaiset prosentit. Vai unohtaako ne aina kokeilleensa jo tiettyä tyyppiä? Tekeekö ne mätsi-kierroksen misujen profiileissa päivittäin muutenkin?
Siitä ei muuten ikinä voi saada sataa prosenttia. Pari kaveria kokeili sitä takavuosina. 70% tuntuu olevan vakio ja muistaakseni ne vaihtoehdot siellä on yhtä monipuolisia kuin Iltasanomien horoskoopit. Tasapuolisuuden nimissä on sanottava että kyllä minäkin silloin tällöin matsäilen noita profiileja.
Parisuhteesta
Eilen olin erään tuttavan luona joka päivänsä ratoksi katsoi jotain hullua saippista tv:stä. Istuin hänen kanssaan hetken kahvia juoden ja siinä 10-15min aikana siinä saippiksessa oikeasti oli niin monta kummallista ihmissuhdedraamaa. Oli rakastajattaria, insestiä, setä onkin täti ja joku on vaihtanut isästä poikaan ja tyttärestä äitiin. Kummallisia suhteita. Ja vain yhden sarjan henkilöiden kesken!
Jotenkin tuntuu siltä että kun kaikki ihmissuhdedraaman ainekset lykätään samaan puoleen tuntiin tai tuntiin saa ihmisten mielet ajattelemaan että se on ihan normaalia toimintaa. On ihan ok pettää, henkisesti ja fyysisesti, se on ihan ok olla naimisissa ja silti vikitellä anoppia, on ihan ok myös olla hyvin läheisissä suhteissa puolison parhaan kaverin kanssa noin niinkun esimerkkinä.
En ole tuomitsemassa minkäänlaisia ihmissuhteita tai sitä kuinka ne alkavat. Kummastuttaa vain että missä vaiheessa siitä tuli niin arkipäivää? Onko normaali monogaaminen parisuhde poissa muodista? Olenko vanhanaikainen kun en haaveile pyörittäväni montaa miestä kerrallaan?’
Olen sitä mieltä että vaihtaa täytyy toki jos parempi löytyy. Mutta itsestäni tuntuisi kummallisesta elää parisuhteessa, jos pitää parempaa etsiä. En voi kuvitella että antaisin koskaan keskustelun edetä niin pitkälle että siinä olisi edes ajatusta pettämisestä. Mutta niin, ehkä minä olen vanhanaikainen. Ja mistä sen tietää, ehkä minustakin tulee vielä joskus hip, ja ajaudun tuollaiseen naurettavaan parisuhdetilanteeseen.