elämä tuo näköjään suuria murheita mukanaan kun se hiljaa valuttaa itseänsä eteenpäin,olen tosi surullinen koska luulin löytäneeni nyt elämäni naisen joka oikeasti haluaa olla ja elää mun kanssa mutta toisin kävi,olin oikeasti rakastunut kyseiseen henkilöön ja hänen pikku poikaansa,olin heidän luona,he kävivät täällä,oltiin hetki kun oikea perhe,loppuajan asuivat mun luona ja kaikki oli hyvin,muuttoilmoitukset tehty ja jopa muutama muuttomieskin jo varmistettu,kaikkeni tein että olis niillä ollu hyvä olla mut yx maanantaipäivä tämä nainen ilmoitti että hänen pitää mennä kotiinsa käymään ja sillä matkalla on vieläkin,no olihan kai minussa sit kuitenkin joku vika mikä johti tähän vaikka aina sanoi tykkäävänsä minusta ja haluavansa muuttaa mun luo asumaan,oishan se tietysti ollu reilumpaa sanoa suoraan eikä antaa toisen elättää toiveita ja sitten rikkoa kaikki tällä tavalla,ei ota yhteyttä eikä vastaa viesteihin,ei mitään,täysi hiljaisuus,en ymmärrä tätä ollenkaan mut ois sen voinu toisinkin tehdä jos ei halua kuitenkaan olla yhdessä,kova ikävä on ja suuri suru sydämmessä.
