Taas kerran huomaan kaipaavani seuraa tänä yksinäisenä jouluna. Taas kerran se tavallinen tapaaminen suvun kanssa, jaetaan lahjat ja vaihteluksi pukki on puettukin kengurupukuun.
No jooh, täytyihän se arvata kuka siihen pestiin taas joutuu peloittelemaan suvun pukkikammoisia pikkutyttöjä. Eipä tunnu auttavan sekään, että puetaan johonkin muuhun pukuun kuin kyttyräselkäiseen valkopartaan. Mitäköhän mahtaa tyttö puhua ekaluokalla äikänopettajalle kun tehdään aihe, mitä teit jouluna?
Lahjaksi sain parit kengät, sukat, villahuivin, verhot sekä
Näinä joulun juhlina tosiaan kaipaisi jonkun, jota helliä, jonkun jonka kanssa viettää aikaa ja kääriytyä pehkuihin. Miksi juuri minä joudun kokemaan tämän, varsinkin kun juuri edellisenä vuonna sain kokea hyvän joulun exan kanssa… vähän sen jälkeen me sitten jo erosimmekin. Kait 6 vuoden seurustelun jälkeen oltiinkin sitten koettu jo kaikki koettava.
Jos joku olisi edes hieman kiinnostunut, niin voisihan tässä lähteäkin ulos, jonkun jonka kanssa jutella asioita.
Anyways, tässä mun jouluni, ja tervetuloa lukemaan blogiani.
