Elämän pituutta ei voi määritellä,joillakin se on pienen hetken ja toisilla pitkä sekä tuskallinen elämä, ainakin loppuvaiheessa jos on kovin paljon sairauksia ja vastoinkäymisiä.
Osa ihmisistä päättää päivänsä oman käden kautta, toisille sattuu onnettomuuksia ja toisilta vain sydän pysähtyy.
Aina, kuin saan tiedon jonkun tutun tai läheisen kuolemasta, minun aikani pysähtyy, hetkellisesti. Sitä käy mielessään läpi, mistä tämän ihmisen tunsi, mistä hänet muistaa ja mitä hän on jälkeensä jättänyt ym. Sääliksi käy kovin läheisiä omaisia, etenkin jos on pieniä lapsia jotka menettävät vanhempiaan, tai vanhempia jotka menettävät lapsensa. Sitä jotenkin osaa samaistua tunteeseen kuinka kamalaa olisi menettää oma lapsi tai vanhempi.
Kaikkeen tottuu, kun on pakko, silti kuolema sen tutun tai läheisen koskettaa ja vaatii aikansa, jotta asian todella sisäistää. Vaatii surutyönsä ja omat järjestelynsä oman tai toisen elämän auttamisessa.
Olen surullinen vaikka en kunnolla ihmistä tuntenutkaan, mutta oli aika jolloin tämäkin henkilö oli osana viikoittaista elämääni ja nyt hän on poissa, sydän pysähtyi.
Taas jäi lapsi ilman isää, vaimo ilman miestään ja vanhemmat menettivät yhden poikansa sekä sukulaiset ja tuttavat jäivät kaipaamaan hyvää ihmistä.
Elämä on arvaamatonta, koskaan et tiedä onko aikaa paljon vai vähän, yht`äkkiä huomaat se loppui tähän.