Minulla on kaksi kissaa. Toinen on hyvin pieni, hyvä jos kilon painaa. Toinen on hyvin suuri, hyvä jos 10 kiloa riittää painoksi.
Toinen lojuu rauhallisesti telkkarin päällä, istuu kiltisti katselemassa ikkunasta lumihiutaleita, pyörähtää silloin tällöin itsekseen akselinsa ympäri matolla.
Toinen kiipeää hartioilleni. Joskus hyppää jostain niille ja kun meinaa pudota, tarrautuu kynsillään selkääni. Jos teen lattialla jotain liikettä, se istuu naamani päällä ellei yritä saada minua kaljuksi ennen aikaisesti. Yöllä se ujuttautuu rintakehän päältä kasvoilleni, kunnes joko herään murskautumisen tunteeseen tai nippa nappa ehdin tulla tajuihini ennen kuin taju lähtee lopullisesti hapen puutteesta. Lisäksi se syö kengistäni nauhat, elektroniikastani johdot ja kun se aikoinaan ilmaantui elämänpiiriini, sen ensimmäinen teko oli hutaista kokonainen Joulutähti kitusiinsa.
Lisäksi se on jonkinlainen alfa naaras eikä siedä muita kissoja reviirillään tippaakaan.
Ei varmaan vaikea arvata kumpi on kumpi…