”…on ihmisen vastaan pantava
En halua muuttua sellaiseks
että kravatti kaulaan ja munat veks…”
Moni muu kuitenkin ilmeisesti soisi minusta mieleisensä melko typerin ajatuksin.
Olet täydellinen…kunhan…
Eräs nainen melko alkutekijöissä olevassa tuttavuudessa totesi, että kaikki on ihan ok, kunhan. Ja sitten seurasi pitkä lista muutoksista kohdallani.
Hymyilin vienosti kunnes listalla tuli kohta ”Ja kissat pois”
Toki suoritin poiston. En tosin poistanut kissoja. Poistin hänet.
Jossain profiilissani saattaa olla luvattoman pitkä pätkä tekstiä. Se tuo aina silloin tällöin viestin tapaisia: ”Sulla on ihan kiva profiili, mutta miksi siinä pitää olla noin paljon tekstiä. En jaksanut lukea sitä loppuun.”
No juuri siksi. Jos et jaksa lukea edes sitä loppuun asti, meillä tuskin kovin paljoa yhteistä on. Jos nyt olisi muutenkaan, mutta kuitenkin.
Ihmissuhteitten perusmoka on iät ja ajat ollut pyrkimys toisen muuttamiseksi mieleisekseen. Jos toista ehdoin tahdoin pitäisi muuttaa usein paljonkin, tai tärkeissä piirteissä, onko hän varmasti se oikea kuitenkaan?
Eikö se oikea ole se, joka hyväksytään sellaisena kuin hän on? Jos sellaista ei löydy, miksi pitää rakennella ”suuri muodonmuutos” elämää hankaloittamaan? Yksinäisyyden pelosta?
Ei ihminen muutu toisen käskystä miksikään. Se tulee sisältä jos on tullakseen, muuten se on pinnallista eikä kestä tai ilmenee muilla tavoin tukahdutettuna.
Omasta todellisesta tahdostaankin muuttuminen on välillä (yleensä) tarpeeksi vaikeaa, muuttuminen toisen tahdosta on vain miellyttämisen halua ja silloin melko arvotonta kaikessa kestämättömyydessään.
Ihminen on mitä on ja hänellä on siihen oikeus (kunhan nyt ei muita vahingoita)ja jos hän ei osoittaudukkaan sellaiseksi jota toivoin, hän ei ole minua varten on hänessä sitten kuinka paljon tahansa viehättäviä tai ihastuttavia piirteitä tahansa. Tai minä häntä varten.
Kompromisseja toki suhteessa kuin suhteessa aina tarvitaan, niin täydellistä yhteensopivuutta ei olekkaan että niillä ei olisi paikkaansa.
Jos periksi antaminen on kuitenkin kovin yksipuolista, kannattaa ehkä miettiä hiukan.
Tai jos se on sitä mitä se usein on, eli ”Olen täydellisyydessäni suvainnut tulla sulostuttamaan maailmaasi, sinun on kuitenkin saadaksesi tämän kaiken muutettava tuo ja tuo täksi ja täksi”…muutan mielummin muualle.
Olen opetellut olemaan suhteessa itse edes yrittämättä muuttaa toista. Se tuo esiin usein aika paljon ja oppii näkemään, mikä itselleen on tärkeää ja mikä ei siinä mielessä minkä antaa vaikuttaa suhteen olemassa oloon ja minkä ei. Sillä tavoin saattaa katketa moni lupaava alku, mutta sillä tavoin saattaa myös viimein tulla vastaan ihminen jossa on hyvin vähän häiritseviä asioita. Se aidosti ”oikea”.
Opetellut siis, tuskin lähelläkään vielä täydellisyyttä.
Harvoin kuitenkin kohtaa ihmistä joka ei vähintäänkin jonkin ajan päästä alkaisi sitä muuttamis missiotaan.
”Olisit paljon mukavamman näköinen lyhyillä hiuksilla” (Ehkä olisin, mutten olisi oma itseni.)
”Voisit käyttää pukuja ja kravattia, ne sopisivat sinulle” (Saattaa olla, mutta tarkoitukseni ei ole vielä tukehtua teennäisyyteen)
”Ei kengännauhoja noin sidota” (Hyvinpä nuo kuitenkin ovat jalassa pysyneet)
”Tämä väri pukisi sinua todella hyvin” (Olisin samaa mieltä jos oksentelultani kykenisin)
”Sinulla on väärä vuorokausirytmi” (Saman vuorokauden sisällä elän kuin muutkin)
”Taidat olla läheisriippuvainen” (Anteeksi että kerroin suoraan välittäväni sinusta)
”Voisit mennä tuonne töihin” (Aivan.Jos olisin 30 vuotta nuorempi, minulla olisi 30 vuoden koulutus siihen ja vähääkään kiinnostusta alaa kohtaan)
Näin se menee jos antaa mennä ja jatkuu ties minne. Nuohan nyt ovat pikkuasioita, lähinnä hiukan ärsyttäviä joskus. Yleensä se ei kuitenkaan siihen jää vaan jatkoa seuraa niissä perustavamman laatuisissa näkemyksissä tai tavassa olla ja elää.
Ihminen joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet on harvinainen, ja ihminen joka hyväksyy sinut loppuun asti sellaisena kuin olet, on vielä harvinaisempi.
Sellaisiakin on.
He vaan katoavat jostain muusta syystä johon ei voi vaikuttaa, en minä eikä hän…