Tänäänkään ei näy aurinkoa…

…ja vaikka näkyisinkin, se tuskin tänne asti yltäisi.

Hiukan liian vauhdilla hiukan liian yhtäkkisiä muutoksia joille ei löydy ymmärrettävää syytä.

Tosiasia on, että jos en pääse tästä irti, sekoan itse.

Tosiasia vaan on, etten tiedä miten helvetissä sen teen.

Ongelmahan ei ole kirjoittaa hänelle ja kertoa että pysyy nyt vihdoinkin poissa. Sen voi tehdä niin tuhansilla tavoilla.

Ongelma on se, kuinka osaan olla vastaamatta, kun hän kirjoittaa viikon parin päästä haluavansa takaisin. Sehän tässä ongelma on ollut koko tämän alkaneen vuoden.

Ei se ole hänen hylkäämistään, se on itsesuojelua. Jossain menee raja ja vielä kun sen tajuan olisi osattava tehdä sen suhteen jotain.

En oikein usko että yhdeltä ihmiseltä voi tämän enempää enää vaatia ja vaikka voisikin, ne voimat ovat nyt loppu. Jos jatkan vähääkään tavalla tai toisella, kohta naksahtaa jotain, jos ei päässä niin vähintään fysiikassa.

Laingin(ko se oli?) tuoma ”kaksoimerkityksen” käsite on jännää luettavaa kirjoista, se oli myös jännän vaatiivaa ja haasteellista hoitotyössö. Ihmissuhteessa se tappaa. Sitä ei kykene hallitsemaan samoin silloin kun omat tunteet ovat pelissä läheisen ihmisen kanssa.
Melko vaikea on myös hallita itsessään se, kun ”selkänsä kääntää” kasvojen edessä on täysin tuntematon ihminen joka on yleensä agressiivinen (sanojen tasolla) ja se agressio kohdistuu sinuun syystä jota et voi käsittää. Toki sen, että se on osa sairautta, et sitä mikä logiikka asialla on joka laukaisee agression.

Näin sitä etäännytetään itseään asiasta ylläolevan kaltaisella ajattelulla/kirjoittelulla. Eikä siitä ole mitään hyötyä.

Enemmän hyötyä varmaan olisi nyt miettiä se kirje joka todella saisi minut irti tästä jutusta. Eihän se mitään hyödytä, ehkä se on enemmänkin halua saada taas purettua viimeisen kahden viikon tapahtumat rehellisesti kaunistelematta itsestään pois. Vastaustahan siihen ei tule eli käytännössä asian joutuu kuitenkin yksin käsittelemään. No, on ainakin faktoja joitten pohjalta sitä tutkia.

En kyllä olisi pahimmissa kuvitelmissanikaan kuvitellut joutuvani koskaan tällaiseen tilanteeseen ihmissuhteessa. Opetellaan nyt sitten tämäkin ilmeisesti loppuun asti.