…älä luule että voin
sen alta paeta, siihen jään
ja siinä aina soin.
Ja se laulu jonka laadin,
on aivan sanaton
olet kaunein mitä tiedän
olet kaunein mitä on.”
-”Jos joudun olemaan siellä parikin viikkoa, teetkö minulle biisin?”
-”Katsotaan.”
Tein biisin. Vanhan blues pohjan päälle soitin kappaleen ajan kestävän soolon vain improten blues-skaalaa yhdellä otolla. Yksinkertainen mutta harvinaisen onnistunut. Siis minulta.
Nyt minulla on siis biisi jota itse en voi kuunnella. Ainakaan vielä.
Kipu on mielenkiintoinen. Enää se ei ole jatkuva vaan kulkee yllättävinä aaltoina aivan odottamattomissa tilanteissa. Nyt siinä ei ole ollut edes vihaa.
Menenkö pikakelauksella nyt fiiliksiä läpi? Ennen kaikkea menenkö oikeaan suuntaan? Vai pitäisikö vain elää ja kokea erilaiset fiilikset koittamatta vaikuttaa niitten suuntaan mitenkään?
Tein siis biisin. Yleensä biiisit jäävät alkutekijöihinsä ja jos eivät jää, niistä tulee aivan muuta kuin halusin. Pennusta lähtien on päässä soinut joitain lähinnä Pink Floydiin verrattavia kokonaisuuksia ja ulos tulee jotain yksinkertaista heviin päin kallistuvaa roskaa.Onneksi viimeajat ovat menneet lähinnä sormiharjoitusten merkeissä.
A.) Olen lahjaton? B.)Onko Lahja alkuperäinen suomalainen naisen nimi? C.) Koska on joulu?
-”Kun olemme olleet hyvin kauan yhdessä tai tämä on loppu, teen sinusta biisin.”
Nyt teen siis biisiä jonka ainoa kuulija on poissa…
”Mihin kaikkeen ihminen pystyykään
Luo maailman ihan vain mielellään
Oi, mahtavuus!
Näin syntyi Pieksämäen asemalla blues
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa?
Liike vai staattisuus
vai Pieksämäen asemalla blues”