…kun kaiken peliin laitan
saatan horjahtaa
Sieltä silti aina nousen
ja katson maailmaa
mitä näen
näen hieman toisin taas…
Lainailua:
-”No, jospa noudatat omaa neuvoasi ja keskityt vain yhteen 😛
Pakkoko sulla on olla naisia elämä täynnä.. enkö mä riitä 😀
-Mähän keskityn ja varmasti paremmin kuin monet muut miehet, mutta kun mulla on näitä naispuolisia ystäviä…
-Mikäli ei tunne sua tms. niin voihan se olla outoa, että miehellä on noin monta naiskaveria. Kyllä muakin mietityttäis jos uudella rakkaudellani olisi kauhee kasa naiskavereita
-Jos mulla ei olis naiskavereita, mulla ei olis kavereita ollenkaan :)”
Elämäni tragedia?
Ensimmäinen avovaimoni oli pettynyt kun en käynyt vieraissa. Yksinkertaisesti siksi ettei hänkään sitten voinut sitä tehdä hyvällä omallatunnolla. Eikä hän sitten sitä tehnytkään, ei hyvällä eikä huonollakaan omallatunnolla. Paitsi aivan lopussa, paitsi yhden kerran. Sen verran kunnolla kuitenkin, että pitkä suhde tuli maaliin.
Kaikille muille sen jälkeen ystäväpiirini on aiheuttanut kovaa nieleskelyä . Etenkin suhteen alussa. Usein se on ollut liian kova pala ja nielaisu ei ole onnistunut, joten on sylkäisty suhdekin elämästä ulos.Etenkin näissä viimeisimmissä.
Ja etenkin näissä viimeisimmissä olen itse auttanut kakomisen onnistumisessa kun on nähnyt, ettei tule mitään.
Suhde jonka vuoksi pitäisi hylätä ystävänsä ja kaverinsa ei onnistu koskaan. Ja kun ne vaihtoehdot tavalla tai toisella lyödään eteeni, valinta on epäröimättä selvä.
Mustasukkaisuus on mukava ominaisuus. Se ei anna tilaa tajuta, että jos joku on ollut ystävä tai tuttava vuosikausia ei hän siitä yhtäkkiä muutu seksinnälkäiseksi vampiksi joka himosta hehkuen kokee ainoaksi päämääräkseen valoittaa minut.
Tai jos olen kohdannut ihmisen josta todella välitän ja olen kiinnostunut, hoksaisinkin juuri sillä hetkellä kaikken vuosien jälkeen, että joku ystäväpiiristäni onkin elämäni nainen.
Noin ne kuvitelmat yleensä tuntuvat menevän.
Ei mene perille, että jos olisin tippaakaan kiinnostunut jostain muusta naisesta, tämä kyseinen nainen ei olisi siinä missä on. Miksi olisi? Kai nyt olisin siellä mikä enemmän kiinnostaa.
Minuun kun nyt on koko ikäni ollut sisäänrakennettuna tämä yhden naisen mies systeemi. En edes kykene olemaan kiinnostunut kuin yhdestä naisesta naisena kerrallaan, jatkuu suhde sitten kuinka kauan tahansa.
Eikä se ole kuvitelmaa tai toiveajattelua, kokemusta on vuosien mittaisistakin suhteista.
Ei se ole edes sitä että kokisin tarpeelliseksi olla uskollinen ja luotettava siinä mielessä. Olen vain oma itseni ja koska se on osa minua, ei minun tarvitse olla ”jotain”.
Siksi on melko tympeää aina suhteen alussa joutua siihen epäilysten, syytösten ja kuvitelmien sillisalaattiin joka saa joskus ihan naurettaviakin ilmenemismuotoja. Jotka sillä hetkellä eivät juuri kylläkään naurata.
No, onni on vapaus.
Tällä hetkellä elämäni tärkeimmät kaksi naista ovat sysimusta, helmeilevän hohtoisella johdonkatkaisu rivistöllä varustettu yli kymmenkiloinen hellyys addikti. Jota eräs ystäväni luonnehti tankiksi.
Ja toinen monivärinen alle kilonpainoinen(?), aikuinen kuitenkin, kiltti neitokainen jolla ajattelin olevan geeniperimässä oravaa. Koska se aikoinaan aina spurttiensa päätteeksi kiipesi ikkunan hyttysverkkoa pitkin katonrajaan ja jäi sinne kurkkimaan arvoituksellisesti.
Näiden kanssa tulee toimeen. Niillä ei ole hullunkurisia ajatuksia ja jos jokin ei miellytä, se esitetään suoraan erilaisin tavoin, eikä jäädä hautomaan sitä kunnes on saatettu itsensä hulluuden partaalle.
A.)Unohdanko parisuhteet? B.)Unohdanko ystäväni ja tuttavani? C.) Alanko kasvattaa kissoja? D.) Lopetanko nämä typerät monivalinta tehtävät?