…en maata kestä
en maailmaa
Vaan hänenkö niskaan velkani sälytän?”
Kyllä.
Kyllä.
Tervettä vihaa ja v*******a. Vihdoinkin.
Jos jokaisella on keinonsa selvitä ja porskuttaa eteenpäin, miksi minun olisi hyväksyttä että ne keinot tuhoavat minut?
Etenkään henkisesti, taloudellisesti ne tekivät sen, sille ei voi mitään. Ehkä se on kuitenkin se tarvittava lisä siihen että, saa raavittua kasaan sen tärkeimmän ja kykenee kunnolla taas ”tappelemaan” itsensäkin puolesta.
Vihaan sinua. Pidä hauskaa leikkiessäsi muilla. Mutta kun seuraavan kerran romahdat, minä en ole paikalla.
” Niin kasvot peilistä pakenee.
Tyhjät silmät eilistä katselee.
Mitä sainkaan minä ja mitä saikaan hän?
Viini tahmea tarttuu kieleen,
sen nielen kuitenkin.
Vielä toivein sentään aamuun katselen.
Haavat sormeen, arvet mieleen
sain kun kolusin
laitapuolella elämän risaisen.”