Ja joskus voi rehellisesti olla tyytyväinen omaan suoritukseensa. Parin viime päivän tapahtumista voisi melkein kirjoittaa kirjan (alla lyhennetty versio)…
Keskiviikon merkinnässäni mainitsin että Ruotsin muutto oli kuin olikin onnistumassa verkkoyhteyden osalta, vaikka vielä päivää aiemmin kaikki oli menossa ihan päin helvettiä. No, odotettavissa oli että eihän asiat voi missään tapauksessa olla näin yksinkertaisia ja parista seuraavasta päivästä tulikin oikea (IT-ammattilaisen) jännitysnäytelmä. Täytyy sanoa että en ole ikinä stressannut niin paljon kuin viime torstaina ja perjantaina.
Keskiviikko-iltana saavuin Malmöön ja menin firman konttorille inventoimaan poisheitettävää kamaa ja pakkailemaan tavaraa. Sama homma jatkui torstai-aamuna ja päivällä sain avuksi tanskalaisen kollegan autoineen, jonka kanssa olimme lähdössä iltapäivällä kohti Tukholmaa viemään palvelimia uuteen konttoriin. Kaikki oli tässä vaiheessa ihan täydellistä.
Lounasaikaan alkoikin sitten tapahtua. Sain puhelun Tukholmasta verkko-operaattorimme asentajalta. Hän oli toimistossamme asentamassa reititintä uutta yhteyttä varten kuten oli sovittu, mutta hänellä oli ”pieni” ongelma. Hän kertoi että toimistoomme ei tule nousukaapelia, eli kuparia joka tulee kellarin talojakamosta yläkerroksiin [i]ollenkaan[/i]! Niille tiedoksi jotka ei joudu näitä asioita hoitamaan, tämä kaapelointi on jokseenkin [i]aina[/i] tällaisen konttorin vakiovaruste joka asennetaan jo talon rakennusvaiheessa osaksi talon rakenteita, koska sitä tarvitaan sekä dataa että puhelimia varten. Nyt sitä ei ollut, mikä on [i]helvetin iso ongelma[/i], eikä vähiten koska yhteyden pitäisi olla toiminnassa seuraavana päivänä!
Pientä hikeä alkoi pukkaamaan samantien, koska tiedän että nousukaapeloinnin asentaminen kellarista viidenteen kerrokseen ei todellakaan ole mikään pikkujuttu ja asennuksen tilaaminen voi kestää jopa kuukauden. No, ei sitä noin vaan pistetä hanskoja tiskiin.
[i]*Mission Impossiblen tunnari alkaa soimaan taustalla*[/i]
Selitin asentajalle puhelimessa että nyt on oikeasti kriittinen tilanne kyseessä ja kysyin voiko hän auttaa mitenkään. Hän sanoi soittavansa pari puhelua ja palaavansa asiaan. Odottaessa soitin konttorimme lähiverkkoasentajalle ja kerroin tilanteen, koska hän tuntee kiinteistön melko hyvin. Annoin samalla näille henkilöille toistensa yhteystiedot että voivat olla suoraan yhteydessä.
Puolen tunnin päästä reititinasentaja soitti ja sanoi että hän on onnistunut saamaan kolme kaveria tekemään nousukaapelointia seuraavaksi aamuksi, mikä on oikeasti todellinen ihme! Kiitin kaveria ja soitin lähiverkkomiehelle tilanteesta. Hän sanoi selvittävänsä yksityiskohdat pikaisesti ja soittavansa takaisin.
Olin helpottunut hetkellisesti, taas oltiin ns. back on track. 😀
Kohta kaveri soitti ja sanoi että on ilmennyt uusi ongelma, [i]tietysti[/i]… Nousukaapelia varten tarvitaan pääsy kaikkiin talon tiloihin jota kautta kaapeli pitää vetää, mukaanlukien oman konttorimme naapurikonttori. Ongelma tässä oli se, että tässä konttorissa ei normaalisti ole ketään, koska sen firma käyttää sitä vain neuvotteluihin silloin tällöin. Eivätkä he tietenkään olisi perjaintaina paikalla. No, puhelu tämän firman pääkonttoriin Göteborgiin, selvitys tilanteesta ja heidän toimarinsa [i]lupasi yrittää[/i] saada jonkun paikalle aamuksi.
Tässä aivan helvetin epävarmassa tilanteessa tein päätöksen että jatketaan alkuperäisellä suunnitelmalla, joten pakkasimme palvelimet autoon ja lähdimme ajamaan 700 km kohti Tukholmaa, vaikka meillä ei ollut mitään varmuutta että saadaanko yhteys toimimaan perjantaina vai ei. Matka menikin sutjakasti, sää oli mainio ja keskinopeus oli siinä 150-160 km/h luokkaa. 😀 Illalla pistimme auton hotellin parkkihalliin sakkopaikalle kun muuta tilaa ei ollut, ei oikein jaksanut välittää pikkujutuista juuri sillä hetkellä.
Seuraavana aamuna sai vielä sellaisen kivan pienen lisästressiruiskeen kun tanskalaisen kaverin puhelimesta oli loppunut akku yöllä, joten hän nukkui pommiin enkä meinannut saada häntä kiinni aluksi millään. 😀
Menimme konttorille ja sitten hommat alkoivatkin rullaamaan melko hyvin. Pienen alkusäädön jälkeen saimme kaikki eri asentajat hommiin, pääsimme naapurikonttoriin ja muutkin jutut hoitui. Pieniä ongelmia oli, kuten sain kuulla että talossa ei saisi porata päivällä kun porukat on töissä (nousukaapelia varten joudutaan poraamaan lattioiden läpi reitti kaapelille), sanoin vaan asentajille että tehän vittu poraatte vaikka mikä olisi, lähetätte valittajat suoraan mun puheille. Kukaan ei kylläkään tullut valittamaan, hyvä niin.
Konttorin remontti oli muutenkin ihan vaiheessa, koko mesta oli ihan kaaoksessa ja omien hommien lisäksi jouduin ohjastamaan remonttimiehiä ja muuttomiehiä vähän väliä. :/
Asensimme palvelimet ja verkkolaitteet heti kun remonttimiehet saivat palvelinhuoneen valmiiksi (sain niihinkin vähän vauhtia kun kävin vähän avautumassa niille) ja jäimme odottamaan verkkoasennuksen edistymistä. Iltapäivällä neljän maissa ihme oli tapahtunut! Nousukaapeli oli paikallaan, reititin asennettu, reititysmuutokset vanhasta osoitteesta tehty ja palvelimet verkossa. Pääsimme testaamaan systeemejä tanskalaisten ja suomalaisten kanssa ja kaikki toimi kuten ennenkin. En meinannut aluksi uskoa että homma todellakin oli tehty!
Se että saimme ilman aiemmin tehtyä tilausta nousukaapeloinnin toimistoon alle 24 tunnissa tilanteesta että sitä ei ollut lainkaan olemassa, ja vielä loputkin asennustyöt tehtyä, täytyy olla jonkinlainen ennätys. Normaalisti tällainen homma vie n. kuukauden. Soitin vielä lopuksi kaikki projektin osapuolet läpi ja kiitin kovasti avusta ja yhteistyöstä.
Eilen illalla oli ihan euforinen olo kaiken ton jälkeen. Kävin hotellilla suihkussa ja lähdin sitten kävelemään keväiseen Tukholmaan. Menin metrolla muutaman pysäkin ja jäin ihan random paikassa pois. Kävelin varmaan 10 km ympäri Kungsholmenia ja Södermalmia ja päädyin lopulta yhteen suosikkiolutravintoloistani Söderissä, Akkuratiin. Onnistuin saamaan mukavan nurkkapöydän takahuoneesta vaikka mesta oli ihan täynnä, join pari hyvää olutta ja söin talon hampurilaisen. Silloin fiilis ei olisi voinut olla juurikaan parempi. 🙂
Nyt kohti keskustaa ja tapaamaan City-juoppoja! 😀