Olen hämmentynyt ihmisten ylitsevuotavasta ystävällisyydestä ja avuliaisuudesta. Olin alakuloinen tänään, koska mikään ei tuntunut toimivan ja kaikki mahdollinen meni pieleen. Olen ollut aina huono pyytämään apua keneltäkään ja tottunut itse tekemään kaiken. Ongelma on tietenkin se, että en voi mitenkään osata tehdä kaikkea ja ärsyynnyn tästä lisää. Tänään taistelin tietokoneeni kanssa kaksi tuntia, enkä saanut sitä toimimaan. Niinpä pyysin apua henkilöltä, jonka olen tavannut yhteensä kolme kertaa ja viimeisin tapaaminen oli puoli vuotta sitten. Hän soitti ja sanoi tulevansa heti käymään. Hän koukkasi asuntoni kautta päästyään töistä ja kas vain, puolessa tunnissa ongelmani oli ratkaistu. Kyseinen henkilö oli hyväntuulinen ja korjasi koneeni alle kymmenessä minuutissa. Samalla vaihdoimme kuulumisia ja höpöttelimme niitä näitä. Mikäli en olisi pyytänyt hänen apuaan niin todennäköisesti tuskailisin edelleen tietokoneeni kanssa ja manaisin netittömyyden aiheuttamaa viivästystä. Itsekin autan mielelläni ihmisiä, mutta tästä huolimatta en osaa itse pyytää apua.
