…takana, kaikki meni niinkuin haaveilin ja sunnuntai aamuna herätessä oli niin onnellinen olo että melkein toivoin ajan pysähtyvän. joo kuulostaa helvetin imelältä mutta olen ihminen joka tietää realistisesti mitä elämä on ja osaan sen myötä nauttia asioista kun on aihetta niin sallitakoon yltiöromanttiset ilmaisut ilman oksentamista. välillä oli alyttömän vaikea parin kuukauden jakso, tuntui että kaikki tökkii parisuhteessa vaikka periaatteessa ei mitään syytä ollut miksi meni huonosti mut keskustelut meni tappeluksi ja huudoksi vähän liiankin herkästi. taisi molemmilla olla hieman pää pyörällä kun ei meinannut löytyä yhteistä säveltä millään, vaikka toinen on miten rakas niin joskus mietin tosissaan eroa ihan molempien takia. sitten onneksi tapahtui joku naksahdus joka mursi sillan ja pystyttiin taas puhumaan. ilman tappelua, syytöksiä, turhaa suuttumista ja toisen kannan mitätöimistä. tuntui niin vapauttavalta kun toinen tuntui puolesta sanasta ymärtävän (ja vielä oikein) miltä tuntuu ja mikä mätti. nyt tuntuu olo tosi vahvalta ja luotan taas siihen että joka riidan jälkeen ei tarvii pelätä eroa vaan asiat voi oikeasti ratkaista jos molemmat sitä haluaa. hmm.. loppuis jo työpäivä niin pääsisin kullan ja tytsyn luo kotiin.
