Kävi tuossa eilen illalla aika mieleenpainuva tapahtuma kun olin r-kioskilla käymässä.
Kioskin edessä oli hirveesti porukkaa ja juopuneet naiset aukoivat ulkomaalaiselle miehelle päätään minkä ehtisivät. Miehellä oli lapsisylissä ja samalla kun yritti väistellä naisten päällekäymisiä lapsi sylissä tuo pikkuinen tyttö huusi hysteerisenä ja tunsin ja näin kuinka pieni olento oli kauhuissaa huutamisesta ja tappelemisesta.
Hoidin asiat kioskilla ja ulos tultaessa näin kuinka mies oli lapsensa kanssa menossa kauemmas ja naiset huusivat jotain että tuo se kakarasi tänne niin mä tapan sen. Sit olisi yksi teitäkin rättipäitä vähemmän täällä.
Naiset lähtivät miehen perään ja mä en voinut sivusta katsella kuinka suomalaiset naiset kohdistaa vihaansa tuohon pieneen olentoon. Menin naisen viereen ja sanoin että hei pientä rajaa että kait sä näät että 2 v tyttö on ihan peloissaan huutamisesta ja kaikesta.
Samassa nainen sanoin että mies oli tuupannut jotain toista miestä joka oli kaatunut ja lyönyt päätänsä. Mua ei kiinnosta mitä on tapahtunut kun poliisit ja ambulanssi on tulossa ja ne selvittää tapahtuneen varmasti. Minusta se ei oikeuta ketään käyttäytymään väkivaltasesti toista kohtaan kun välissä on lapsi joka on isänsä sylissä.
En katsonut että tuo heidän tapansa selvittää asia on ihan oikein kuitenkaan.
Oikeesti on pelottavaa tuo rasistisuus kuinka se kohdistuu näköjään sit kaikkiin jos niin on.
Pieni tyttö on viaton aikuisten kahnauksiin ja luulisi olevan jotain tolkkua jokaisella miten hoidetaan asiat asiallisesti.
Lähdin kotiin kun näin poliisin/ambulanssin tulevan . Mielessäni oli tytön ilme ja tunsin että itsellä oli pala kurkussa ja kurja olo kun aattelin mitä vaikutusta kaikella tuollakin on pienen lapsen mieleen. En usko että tämä on ainut kerta kun tuokin joutuu välienselvittelyihin mukaan.
Mulla tuli itselle itku silmään myös ja tunsin ahdistusta. Mulla vain kävi surku niin tota koko tapahtumaa ja jos olisitte nähneet ne kauhusta jäykkänä olevat kasvot niin varmasti ymmärtäisitte miksi se myös itseeni vaikutti niin voimakkaasti. Oma äidillinen vaisto varmasti herää myös ja ajattelee omia lapsiaan näissä tilanteissa ihan väkistekkin.
Rasistisuutta on aina ja kaikialla sitä ei voi välttää. Kuitenkin olen sitä mieltä että me annamme itse esimerkkiä nuoremmille omasta käytöksestä ja jos oma asenne on negatiivinen niin onko tuo oikeen että lapset oppii vakivaltaisuutta erinlaisuutta kohtaa jo ennenkuin ymmärtävät tätä elämää muutenkaan.
On oikeus olla omat mielipiteet ja asenteet mutta jos ajattelee mitä niillä on vaikutusta tulevaisuudessa niin en minä ainakaan halua lapsilleni opettaa että kukaan on toistaan parempi vaikka tulisi indokiinasta ja varsinkaan en halua näyttää että väkivalta on keino hoitaa kahnauksia.
Totta on että huonot kokemukset jonkin tapahtuman takia voi muuttaa omaa asennetta mutta eipä olisi kuitenkaan sellaista että pitäisi yleistää ainakaan että kun yksi niin kaikki.
Enkä nyt katso että on oikein 5 ihmistä 1 kimpussa ole muutenkaan oikein.
Tulemmeko vihastuneena sokeiksi sillä mikä on oikein ja mikä väärin. Eikö enään välejä voi selvittää puhumalla kun se pinna palaa. Onko se väkivalta ainut keino millä purkaa kunnolla vitutusta. Jos niin on niin ei meillä hyvin mene…
Tämä on mun mielipide ja jokaisella olkoon omansa..
Kurja fiilis vain jäi kun osaa tuntea myös toisen tuskan sisällä kun sen näkee kasvoista että on paha olla ja se jos jokin satuttaa…
Ihmiset tarvitsevat eläessään
kaksi sydäntä:
Pienen, joka on täynnä
syvää hellyyttä,
ja toisen joka on terästä.