Vietettyämme ”ruokaisa”viikonloppu sukulaisissa on taas ihanaa olla kotona. Huomenna alkaa työt ja tytötkin lähtee uuteen tarhaan. Poika teki isänsä kanssa muuton rauhassa tässä myös ja ihan jees että oltiin jaloista pois.
Taitaa mulla se haiku olo tulla vasta tovin ajan päästä kun vielä en oo ehtinyt aattelee miten outoa täällä on kun hän on pois. Me ollaan tässä sitä normi hässäkkää viettämässä vielä ja totuus tulee iltaa myöten viimeistään sit. Oli miten oli se nyt on väistämätöntä kuitenkin tuo muutto että pitää aatella kaikkea hyvällä ja positiivisella ajatuksella.
No kyllä mä myönnän että itkinhän mä jo ajatusta tästä päivästä aikasemmin ja jos vähääkään tunnen itseäni niin hiljaisina hetkinä taitaa simmut kastua ihan senkin takia että herää siihen miten vuodet menee nopeesti. Lainassa nuo lapset vaan on jokaisella..
Vieras lähti omaan kotiin ja niinkuin arvasinkin niin hyvin tuli juttuun kaikkien kanssa ja eipä se piinapenkkiin joutunut sit kuitenkaan.
Tosta reissusta sen verran että join muuten boolia vajaa lasillisen ja sit iski stoppi. Voi olla että myöhään kun ehdittiin syömään niin se teki tehtävänsä ja veto meni pois tyystin. Unimatti tuli ajoissa silmään ja sillai ei harmittanut kun toinen likoista heräsi yöllä ainakin 3 kertaa kun vattaan sattu ja vähän muutakin pikkujuttua siinä oli. Taisi se herneitten syöminen ja kaikkien ruokien /herkkujen vääntäminen olla hippasen liikaa pikku masulle.
Ihanaa nyt vaan olla ja tänään en aatellut muutakuin ruokaa tehdä ja hissukseen ollaan kotona keskenään.
Yksi asia mua ihmetytti muuten itsessäni ”taas kerran” 😀
Mä olen ajanut automaattivaihteisella autolla jopa 3 v joskus ja siitä siirtyminen tavalliseen käsivaihteiseen oli ihan outoa ja vaati sen muutaman hetken että heräsi millä mennään ja miten.
Nyt olisi ollut tilaisuus ajaa automaattista taas mutta mulla iski arkuus jostain syystä.
Mä jännitin ajatustakin niin että eih ei..ei tod. en aja metriäkään.
Vieras auto ja lapset kyydissä ja aikaa mennyt tovi viime ajosta autom:lla.
Ainakin 4v en oo ajanut.
Tuli vaan mieleen että oliko mun jännityksen syy ehkä
1. Mä en olisi ehtinyt ns.koeajaa ennen lähtöä ja aattelin myös lapsia etten riskeeraa mitään jos olen hippasenkaan epävarma.
2.Auto ei mun ja pelkäsin kolhivani sitä
3. Oon pupupöksy ja mun olisi pitänyt siitä vaan olla rohkee ja hypätä puikkoon.
4. En ottanut riskiä että mies vierellä huomauttelee jostain ehkä ajon aikana vaikka oikeesti mä oon hyvä kuski 😀
5. Tai sitten mä olen vaan luonteeltani sellainen että jännitän niitä uusia tilanteita ja mulle sopii se tuttu ja turvallinen tässäkin kohtaa.
Voi olla että hippasen on vähän kaikkea noita tai mistäs mä tien…
Rohkea voi olla mutta en tyhmä kuitenkaan. Kyllähän mäkin ajattelen paljon muutakin kun itseäni se on varmaa..