Jokaista henkilöä viehättää jonkinlainen asiaa ihmisessä ja ihastuu niihin. Nämä piirteet voivat olla vaikka hyvä huumorintaju, puheliaisuus, hyvä kehonrakenne, kauniit muodot, seurallisuus, taidot, osaaminen, rohkeus, urheus, varallisuus ja vaikka mitä. Ihastuessa, ihminen haluaa kokea, nähdä tai tuntea näitä piirteitä. Mutta Rakkautta siinä ei ole. Siksi rakastumista ensisilmäyksellä ei ole olemassa, sen sijan ihastumista on.
Kaukorakkaus on vaikea, surullinen ja samalla iloinen ja mukava. Rakastavaiset tietävät että toinen rakastaa toista ja ovat aina valmiit auttamaan toista, henkisesti. Mutta jotain siinä kuittenkin puuttuu, fyysinen puoli. Kun rakastaa toista, silloin haluaa nähdä hänet, saada fyysisen kontaktin, joka voimistaa sidetta. Juuri sen puuttuminen satuttaa.
Elämä on sitä että rakastaa kaikkea ja sen rakkauden takia uhraa kaiken, mutta mitään siitä ei omista.
että jo alkumetreillä takertuu siihen välimatkaan kun lähtee uutta tuttavuutta tekemään?
Jotenkin kait se johtunee siitä että itse tiedostaa omaa elämäänsä ja kykeneväisyyttänsä.Säästääkö sitä omaa sydäntään sillä ettei ees halua lähtee koittaa kepillä jäätä..
Vaikka ajattelenkin elämästä niin että ei voi tietää kuka kohdalle osuu ja mistä itsensä loppupeleissä löytää niin jotenkin näin netissä tulee helpommin tyrmättyä tuttavuus jos välimatkaa.
Mutta jos tuolla livenä tapaisi jonkun joka muualta ,toimisiko samoin?
Ei kait sitä voi tietää..sen kait kertoisi sisin.
Kun ikää tulee ,asioista ajattelee erinlailla tietysti kuin mitä ennen.
Elämänkoulu on opettanut tiettyjä asioita ja vaikka tunne vie pitkälti siinä kohtaa kun on ihastunut, niin se järkikin kuitenkin astuu kuvioon ja tuleekin pohdittua asioita monelta kantilta,vaikka ei aina niin haluaisikaan..
Niin ja olihan mun ex pohjanmaalta ja mä täältä Turusta ja kohtalo meidätkin yhteen toi.Ja oli yrittäjä ja aika paljon pois kotoa mutta silti hommat toimi.
Mulle sopii myös sellainen elämä että mies viikot poissa kuitenkin.Se tärkeintä että muistaa että perhekkin on tärkeä. Pitää osata olla läsnä niille ihmisille jotka tärkeitä elämässä ,sillä nekin tarvitsee toista myös..Ja kuitenkaan se raha ei tärkeintä elämässä...
Unimasa ei tule millään ja vähän on levoton olo jostain kumman syystä.Taitaa ajatuksia olla päässä ihan liikaa vai onko tämä niitä sinkkuden oireilua siitä että jotain puuttuu.
Ollut vilu ilma tänään ja nyt olisi kiva kömpiä sinne lämpimään kainaloon ja olla lähellä.
Väitetään että jos jotain ajattelee kovasti niin ne ajatukset tulee uneen ,liekö ihan hatusta koko juttu mut kait jossain kohtaa voisi pitää paikkansa.Eli jos nyt mietin ,mietin sitä toista osapuolta rinnalleni yöksi,voisiko se mun nallekarhu tulla uniin mua halimaan edes..
City ei hiljenny mut minä ainakin nyt koitan kivuta petiin ja mennä taivaalliseen uneen..
Tänään oli puhetta työpaikalla missä pidetään kemut ennenkuin lomat alkaa.
Heitettiin ilmoille eri mielipiteitä siitä mitä tehtäisiin ja yhdeksi vaihtoehdoksi tuli esin Megazone "kaupunkitaistelu" -laserpeli.
Olisi omalla tavalla kiva heittäytyä seikkailemaan ja kun ei tuota ole koskaan koittanut niin miksipä ei.
Mä ainakin jo mielessäni aattelin että tulisikohan sitä tuhottua ensimmäiseksi juuri se henkilö kenen kanssa se henkilökemia vain ei pelaa.
No mä nyt olen sellainen että koitan tulla jokaisen kanssa toimeen että parempi unohtaa.
Siihen päälle saunomisia ,ruokaa ym..yhteislaulua nuotiolla tai jotain..ei olisi paha..
Ainakaan nyt ei ihan heti mitään teatterijuttua kun jokin aika sit oli..ja nyt voisi jotain repäsevää keksiä.
Eli mietintämyssy päälle ja lisää ideoita kehiin..
Isona minä kirjoitan romaania elämästä,
maalaan tauluja vihreydestä ja rakastan.
Isona minä lupaan,minä elän sillä silloin olen löytänyt elämän.
Otin kiinni tähdenlennon ja toivoin matkaa huomiseen,toisen maailman toisiin unelmiin.
Huominen on pian eilinen, haaveet yhtä hauraita kuin tänään.
Tartun kiinni tästä hetkestä.
Masu makkaraa täynnä.Vaatteet tuoksuu savulle.Ulkoiltu noi 3 tuntia.Sormissa mustaa tekstiiliväriä.Tämäkin voi olla mun normaalia työpäivää:O)
Mut hyvä kun ei aina tarvi kaikki olla niin tiptop ,tämä homma sopii mulle!
Ystävät on yllätyksiä täynnä.
Toinen ystäväni tänään soitti ja sanoi olevansa Turussa käymässä ja tulee kahville ja moikkaamaan.
Mä sain ruusuja ja tietty olin pakahtua ilosta kun jälleen nähtiin.
Ajatelkaa että meidän ystävyys alkoi nettisaiteilla ja nähtiinkin ekan kerran kun juttua vaihdettu 9 kk.Onhan se niin että ystävyys tarvitsee kasvot kuitenkin.
Muistan sen kun eilisen päivän kun mä otin yhteyttä tähän ihmiseen.
Kerroin että jokin hänessä vain kolahti minuun *siis teksteissä*ja sanoin suoraan etten lähesty treffi mielessä vaan jos sopii niin olisi kiva vaihtaa juttua/ajatuksia.
Molemminpuolisesti siinä oli jotain ja se vaan kolahti,pidämme toisistamme valtavasti ennenkaikkea ihmisenä.
Vaikka tunteiden rata oli valtava moneen otteeseen niin kuitenkin mulle/meille oli vaan selvää että emme voisi koskaan olla *se oikea*toisillemme.
En mä sano etteikö olisi joskus itketty kumpikin ,mutta aikuisena vain aattelee tiettyjä faktoja ja mahdottomuuksiin ei lähde.
Mut kenties seuraavassa elämässä kohdataan ja hm..ei koskaan tie..nyt hyvä näin..
Ollaan oltu olemassa toisillemme jo 2½ v joten kaikki on mahdollista ,näin netissäkin saada ystäviä!
Niin on ollut profiili joskus aikasemmin netissä mut poistunut välillä et älkää nyt luulko että olen netissä viettänyt aikaani niin kauan:O)
Onneksi aina välillä sitä muutakin elämää!
Työpäiviä vain 3 päivää.
Lapset menee torstaina isälle ja vasta sunnuntaina kotiin.
Ehkä jotain hm..vipinään olisi hyvä saada aikaseksi ,ettei ihan mummoudu..
mut saas nähdä!
Tänään päätin että teen jonkun muutoksen tähän *röllilookkiin*
Olen kanssa ollut blondi jo 20 v niin vaalea väri tulee pysymään hiuksissani tavalla tai toisella.Vierastan tummaa kun jotenkin itselle tulee sellainen *tuima*olo.
Kait toi vaaleus ja tietty linnunpelätintyyli sopii mun luonteeseen.
Mullakin on joskus ollut hiukset puoliselkään asti ja sit leikkautin ihan lyhyeksi kun vaan kyllästyin.
Itsellä meni varmaan 2 viikkoa ennenkuin olin sinut oman uuden tyylini kanssa.Sekin tuli huomattua miten tietyt miehet vain pitää niistä pitkistä hiuksista ja millään ei tahtoisi antaa leikata ,mut jokaisen oma pää,olen sitä mieltä.Ja ei kait se rakkaus hiuksista ole kiinni.
Palaute yleisesti tutuilta oli et sopii ja kivahan sekin oli kuulla.
Heh,ei mun hiuksia ole kiharrettu kuin pari kertaa ,saatikka jotain rullia päässä ollut. Juuh ,ei kiitos ,ei mun juttuja.
Tuli eilen leikittyä omien hiuksien kanssa ja huomasin että jo pelkästään jakauksen paikkaa vaihtamalla saa uuden ilmeen.
No mut ,saapa nähdä mitä parturi keksii:O)
Punapääksi en rupea ,ne ei pääse kuulemma taivaaseen..no läppähän tuo.
*Töissä työkaveri laittoi mulle jatkohiuksia yksi päivä ,heheh ,huvittavaa oli kuinka miesten päät kääntyy kun on todella pitkät hiukset..makunsa kullakin siinäkin asiassa tietty!
