Totuus on, ettei makuasioista löydä helposti yhteistä kieltä. Sitä vastoin on toivottavaa, että kukin meistä pystyisi tunnistamaan oman makunsa. Vain sinä tiedät mikä on oma makusi.
Antava (T, M): Melko runsas, elinkaarensa huipulla oleva viini. Viini on parhaimmillaan niin tuoksunsa kuin makunsakin puolesta. Vastakohtana sulkeutunut.
Aromaattinen (T, M): Selkeä, rypäleelle tyypillinen aromi tai maku, johon tavallisesti liittyy yrttien mausteisuutta, esanssia tai parfyymia. Tyypillinen eräille rypälelajikkeille, esimerkiksi muscatille tai gewürztraminerille.
Bukee tai Bouquet (T): Kehittyneen viinin tuoksun osa, joka syntyy pullokypsytyksen aikana hedelmähappojen ja alkoholin hapettuessa hitaasti. Käytetään usein huolimattomasti tuoksun synonyyminä. Käytetään myös kuin kukkakimpusta sanaa ”puketti” – jolloin kimpussa on usein monia eri tuoksuja (joita on vaikea erottaa toisistaan).
Dekantointi (VT): Viini kaadetaan pullosta toiseen astiaan – dekanteriin tai karahviin – jotta se saisi ilmaa (chambreerautuisi) avautuakseen tai jotta vanhemman punaviinin kirkas juoma saataisiin erotettua pulloon kertyneestä sakasta. Saattaa joskus olla niinkin, että viini maistuu kauniista saviruukusta paremmalta kuin rahvaanomaisesta kierrekorkkipullosta nautittuna.
Elegantti (T, M, Y): Tuoksujen ja makujen kokonaisuus, jossa on hienot aromi- ja makuvivahteet ja harmoninen tasapaino eikä viini ole karkea.
Eloisa (M): Puhtaan viinin hapokkuus on selkeästi esillä.
Haihtuvat hapot tai Etikkahapot (T, M): Viini, joka hapettuu joko valmistuksen tai kypsytyksen aikana, saattaa sisältää merkittavästi haihtuvia happoja, jolloin ne tunnistaa viinistä. Moni konossööri pitää tätä ominaisuutta rikkautena ja hyvänä piirteenä viinissä – pääosa viinintuottajista taas pyrkii välttämään liiallista etikkahappoisuutta.
Hapettunut (T, M): Ks. Maderisoitunut.
Hapokkuus (M): Maun tärkein osatekijä, joka antaa viinille ryhtiä. Viinin pH-arvo vaihtelee tavallisesti 3:n ja 4:n välillä. Jos arvo on pienempi kuin kolme, viinin maku alkaa olla leimallisen kirpeää. Ks. Happorakenne.
Happorakenne (M): Viinissä olevista hapoista (viinihappo, omenahappo, maitohappo, sitruunahappo jne.) ja tanniineista syntyvä kokonaisuus, joka muodostaa viinin selkärangan. Tämän selkärangan ympärille rakentuu viinin lihaksisto, mm. viinin hedelmäisyyden avulla.
Harmoninen (T, M, Y): Viinintuottaja pyrkii harmoniseen kokonaisuuteen. Tämä vaatii usein malttia myös viinipullon omistajalta, jotta viini kypsyisi kokonaisuudeksi, jossa viinin kaikki osat sopeutuvat toisiinsa ilman ristivetoa.
Hedelmäinen (T, M): Runsaasti tuoksuun liittyviä, hedelmiä muistuttavia aromeja, maussa runsaasti hedelmähappojen mehukkuutta. Yleensä selkeimmin havaittavissa nuoressa viinissä.
Heikko (M): Viittaa koko rakenteeseen, josta puuttuu niin alkoholia, hedelmäisyyttä kuin hapokkuuttakin.
Helppo (Y): Särmätön, usein latteahko viini, jossa ei ole myöskään tanniineja. Helppo juoda (ja helppo unohtaa).
Hienostunut (T, M): Ks. Elegantti.
Hiilidioksidipitoinen (M): Hiilidioksidia syntyy muun muassa viinin käymisen yhteydessä. Se tuntuu suussa pistävältä. Tätä kutsumme aistimuksena ennemminkin tuntemukseksi kuin mauksi.
Hyökkäävä (Y): Viinissä on topakkuutta, potkua. Tuoksu ja maku ovat heti esillä.
Jalohomeinen (T, M): Botrytis cinerea. Makeissa valkoviineissä appelsiininkuorta ja kuivattua aprikoosia muistuttavia aromeja. Jalohomeen on annettu tuhota rypäleiden kuoret, ja nesteen haihtuminen on tiivistänyt happo- ja sokeripitoisuuden. Lisäksi jalohome on tuonut oman ominaisarominsa.
Jälkimaku (M): Maku, joka viipyy suussa, kun viini on nielaistu. Hyvän viinin jälkimaku tukee viinin makua. Ranskalaisessa sanastossa jälkimaulla ymmärretään usein mahdollisia negatiivisia ominaisuuksia maun lopussa, esimerkiksi karvautta tai homeisuutta.
Karkea (Y): Yksiulotteinen, krouvi arkiviini. Paranee harvoin vanhetessaan.
Kevyt (M): Hento viini on runsaan, voimakkaan ja täyteläisen vastakohta. Viinissä ei ole liikaa uutos- tai makuaineita eikä alkoholia.
Kireä (M): Maussa tuntuu liiallinen happoisuus.
Kirkkaus (U): Viinin perusominaisuuksia. Viinin tulisi olla kirkas, sakaton, eikä siinä saisi olla käymisestä aiheutunutta sameutta. Syvän tummakin viini voi olla kirkasta.
Korkittunut (T, M): Viini on pilaantunut viallisen korkin vuoksi: siinä on havaittavissa pistävä, homeinen tai tomuinen korkin aromi – jopa 5 prosenttia luonnonkorkeilla pullotetuista viineistä sanotaan olevan korkkivikaisia! Korkkivikaisuus ei ole aina niin selvästi erotettavissa ja korkittuneisuus viinissä kuivattaa usein myös viinin hedelmäisyyttä, jolloin viinistä tulee maultaan ontto.
Kovuus (M): Viinissä tuntuu erittäin voimakas tai runsas tanniinisuus tai hapokkuus, jota tavataan hyvin usein nuorissa viineissä. Monesti viini pehmenee kypsyessään.
Kuivuminen (M, Y): Viini, josta puuttuu riittävä hedelmäisyys, menettää täyteläisyytensä ikääntyessään. Alkoholi, happo ja tanniini alkavat dominoida makua. Muun muassa tammikypsyttäminen ”kuivattaa” viiniä. Valitettavan usein viini kuivuu ennen kuin se nautitaan – joko viinintuottajan kypsytyskäsittelyn vuoksi tai sitten se kuivuu liiallisesta pullokypsyttämisestä.
Kukkainen, kukkaisa (T, M): Viinissä on kukkiin liittyviä tuoksuja ja/tai makuja.
Kukkea (T, M): Viini on hehkeimmillään, tuoksussa ja maussa on runsautta.
Kuplivuus (U): Liittyy tiettyihin erikoisviineihin, esimerkiksi kuohuviiniin. Normaalisti viini ei kupli. Kuohuviineissä kuplivuus aiheutuu käymisen tuotteena syntyvästä hiilidioksidista. Hieman yleistäen: mitä enemmän ja mitä pienempiä ja kestävämpiä kuplat ovat, sitä parempaa kuohuviini on laadullisesti. Kuplat eivät ole silti kaikissa viineissä virhe. Esimerkiksi Vinho Verden tulee kuplia lievästi ja muutkin viinintuottajat saattavat jättää viiniin hiilidioksidia, jolloin viiniin saadaan lisää raikkautta ja eloisuutta.
Kypsyys (M, Y): Monet viinit, varsinkin tynnyrikypsytetyt punaviinit, kypsyvät ajan mukaan juotaviksi. Sinä itse valitset ajankohdan, jolloin kukin viini on mielestäsi parhaimmillaan. Yleensä tuottajatkin mainitsevat viinien ihanteellisen nauttimisajankohdan. Siitä ei kuitenkaan kannata liikoja välittää – varsinkin jos viini edelliselläkin kerralla vastasi toiveitasi.
Kypsä (U, T, M): Kehittynyt väriltään. Valmis juotavaksi, viinin maku ja tuoksu ovat parhaimmillaan.
Kyyneleet eli jalat (U): Lasin sisäpintaan pyörittelyn jälkeen veden ja alkoholin erilaisesta pintajännitteestä muodostuvat norot.
Laiha (T, M): Ei välttämättä kielteistä viinissä, jos tällainen on viinin tyyli. Jos termiä tarkastellaan kriittisenä, viinistä puuttuu runsauttavaa hedelmäisyyttä.
Lattea (T, M): Viinistä puuttuu tuoksu ja/tai mausta selkäranka. Jos puhutaan kuohuvista viineistä, niistä puuttuu kuplivuus tai se ei ole riittävää.
Lihaisa (M): Termiä käytetään kuvaamaan viinin tuhtia olemusta, pureskeltavuutta.
Luonteikas: Vivahteikkuuden lisäksi viinissä on kasvuympäristölle, tuottajalle tms. tyypillisiä piirteitä. Ks. Tyypillinen
Maderisoitunut (T, M): Hapettumisen yksi muoto. Viittaa ruskeaan väriin ja latteaan, paahtuneeseen makuun, joka kehittyy viiniin sen kypsyessä liian hapen vaikutuksesta. Pahasti maderisoitunut viini on ns. ”yli” eli pilaantunut.
Makea (M): Sokerisuuden lisäksi viinille antavat makeuden vaikutelmaa muun muassa alkoholipitoisuus ja kypsien rypäleiden tuoma hedelmäisyys. Viinin makeutta saattavat peittää viinin hapokkuus ja karvaus. Makeus voi päinvastoin myös peittää viinin hapokkuuden ja karvauden aistimista.
Malolaktinen käyminen (T, M, VT): Viinin toinen käyminen, jonka aikaansaavat bakteerit, ei hiiva. Käymisen aikana kovat omenahapot muuttuvat pehmeämmiksi maitohapoiksi. Viinin maku pehmenee ja tuoksusta tulee leveämpi, runsaampi.
Marjaisa (T, M): Aromista löytyy marjojen tuoksua ja makua.
Maun intensiteetti (M): Koostuu maun voimakkuudesta, täyteläisyydestä ja kestosta.
Mehukas (M): Viinissä on runsaasti hedelmähappoja.
Mehumainen (M): Viinissä on vähän parkkihappoja ja alkoholia. Perusrakenteeltaan vaatimaton viini, jossa on jäljellä raaka-aineesta peräisin olevaa mehumaisuutta, rypälemäisyyttä.
Merkaptaaninen (T, VT): Epäpuhdas ja pistävä tuoksu viinissä. Saattaa muistuttaa sipulia, hikeä tai kumia. Seurausta rikin reaktiosta viinin kanssa.
Mineraalinen (T, M): Tuoksussa ja maussa tuntuvia aromeja, jotka ovat tyypillisiä vulkaanisella tai graniittipohjaisella maaperällä tuotetuissa viineissä.
Monipuolinen (T, M): Viinissä on monia eri vivahteita ja ulottuvuuksia, jotka usein tulevat esiin viinin ”avautuessa” lasissa (viinin saadessa happea). Monipuolisuutta pidetään viinin laadukkuuden merkkinä. Kypsyessään viiniin syntyy monipuolisia vivahteita ja tuoksuun bukeeta.
Mykkä (Y): Nuoren viinin ominaisuudet eivät tule vielä esiin ja se vaatii lisää pullokypsytystä.