Joka vuosi tämä sama juttu. Kun kevät antaa ensimmäisiä merkkejään, mun tekis mieli vaan vetää peitto korviin ja kömpiä esiin vasta heinäkuussa. Silloin se jotenkin alkaa helpottamaan. Nytkin ulkona on mitä upein ulkoiluilma, mutta mä en vois kuvitella astuvani sinne varpaallanikaan.
Jotenkin se aina ahdistaa.. Energian pitäisi kasvaa valon määrän lisääntyessä, ja sehän juuri ahdistaa! Mun aivot eivät ilmaisesti pysy siinä mukana. Mua ei huvita olla energinen, mä en pysty olemaan energinen. Mua ei hymyilytä kevään ensimerkit. Pimeys on ihanaa, kun silloin voi oikein luvan kanssa olla väsynyt ja epäenerginen. Voi suosiolla vetää suomalaisten lempivärit päälle; mustaa, ruskeaa ja harmaata. Nyt kun vaatekaapin avaa niin ei sieltä muita värejä tervehdikään… Minne katosivat ne kaikki vaatteet, joita viime keväänä pidin? Vai oliko niitä, vai heitinkö ne jo UFF:ään? En edes muista niitä.
Laihdutus- ja lenkkeilyinnostus pitäisi olla huipussaan. No joo, kyllä mä nyt vähän yritän räpiköidä, mutta sekin vain johtuu siitä, ettei tee mieli syödä. Olen syönyt koko talven ja nyt olisi ainakin 5kg pudotettavana… + ne vanhat 10kg…
Jooh, mä kokeilin eilen parturissa käymistäkin. Tulos oli hyvä, mutta ei se mielialaa niin kohottanut, kuin yleensä. Kävin jopa ahdistuksen multihuipentumamekassa (Hullut Päivät) ostamassa itselleni kaksi trenssiä, ihan jopa valkoisen ja… suprise… harmaan!
Mitä lähemmäksi kesää mennään, sitä paremmilta, hoikemmilta ja muodikkaammilta muut ihmiset näyttävät. Nyt vielä ihmiset pitävät mustat, harmaat ja ruskeat toppatakkinsa päällään, hetken… Eikä tässä kaikessa ole todellakaan vain kyse pinnasta. Se on sitä, kun ei itse pysty. Ei pystyy muuntautumaan siinä tahdissa, kuin luonto. Mun pää on vielä talviunessa. Ihan ällöttävä olo.
Talvesta reissasin 7 vkoa lämpöisissä maissa ja sen jälkeistä energistä huumaa kesti pari viikkoa. Sen verran, että harhaluuloissani ehdin jo laittaa hakupaperit humanistiseen. Pari viikkoa jo luin, mutta sitten vain jysähti päähä ajatus, ”että miksikö tätäkään teen? En jaksa kuitenkeen itseäni repiä sekä töihin, että kouluun”.
Onneksi tämän kaiken valon, pölyn, likaisten ikkunoiden, tummien vaatteiden ja kevätahdistuksen keskellä, mulla on oikeus olla yötyössä. Se taas oikeuttaa vetämään päivisin verhot kiinni ja nukkua!