Ensimmäinen blogimerkintä Muscatilta. On tylsää. Luin juuri lehdestä, että suomalaiset häviävät onnellisuudessa muille pohjoismaille. Tanskalaiset ovat kaikkein onnellisimpia, mikä ei olekaan ihme sillä heillähän on Kristiania….;)Miksi me ollaan niin helvetin onnettomia, vaikka eletään elintasovaltiossa, luonnonmullistukset eivät uhkaa, ei sotia ja konflikteja näköpiirissä…Joku selittää, että suomalaiset on ”melenkolista” kansaa. Paskanvitut, suomalaiset ovat MASENTUNUTTA kansaa. Kansaa jolle viina maistuu. Melankolia on kaunis peitenimi sille olotilalle, kun krapulainen ja elämäänsä täysin vittuuntunut suomalainen kuuntelee olohuoneessa Eppu Normaalia ja pohtii millä tavoin päästäisi itsensä päiviltä. Ampuako päänsä irti vai heittäytyäkkö junan alle? Kas siinäpä pulma…
Me olemme onnettomia siksi, että suhtaudumme vihamielisesti ja epäluuloisesti muihin ihmisiin. Naapureihin, työkavereihin, sukulaisiin. Me rakastamme yli kaiken paskanpuhumista toisten selän takana, arvostelemme loputtomiin muiden elämiä, valintoja, ulkonäköjä, tapoja… Me rakastamme valittamista. Koiranpaskanarinaa lehtien palstoilla. Naapuri veti yöllä vessan, naapuri laittoi muovikassin biojätteisiin, naapurin koira haukkui, naapurin lapsi koski mun autoon, naapurin parvekekukat on rumia, naapuri veti röökin parvekkeella, naapuri kuorsaa, naapuri elää, jumalauta!Jäkä, jäkä, nari, nari loputtomiin. Mietin, että miksiköhän itse en ole koskaan kokenut naapuriani ongelmaksi? En häiriinny suihkun lorinasta mihinkään vuorokauden aikaan, en vedä hernettä nenään tupakansavusta tai koiran haukkumisesta. Elämää, vain elämää, ei yhtään sen enempää. Valittaminen on suomalaisten syvin olemus. Ja ahdasmielisyys. Muita on kiva arvostella ja moralisoida. Narkkarit, juopot, mustalaiset, homot, hipit ja muu paskaporukka pitää perussuomalaisen sikaniskan mielestä ampua. Nehän pilaavat maiseman, kunnon tunnollisen sikaniskan niskalimassa hankitun elintasoelämän, nyyh… Joopati joo.
Ja suomalainen vihaa sukuaan. Kannetaan kaunaa, ollaan katkeria ja kateellisia, salaa nautitaan kun muilla menee päin helvettiä. Vahingonilosta suomalainen imee virtaa. Riidellään perinnöistä, rahasta ja lusikoista, kuin vauvat hiekkalaatikolla. Noloa. Ja surullista. Suomalainen on sydämessään yksin. Hänellä ei ole tukiverkkoa mihin hypätä, kun elämä kolhii. Yksin täällä on perrrkele pärjättävä, niin on pärjätty ennenkin! Suomalainen sisu ja niin edespäin… Sitten masennutaan, aletaan juoda kuin hullut ja lopuksi hukuttaudutaan jokeen. Tai mennään Toyotalla rekan alle….
Ei helvetti, mikä meitä vaivaa… Onnetonta kansaa. Mikä??
